Kritiikki: Käyntikortteja maakuntiin

Grand Burlesque Vol 2, Kangasala-talo 2.12.2017, Kangasala.

Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna nähtiin kimalletta ja tuisketta Pirkanmaalla, kun viime vuonna loppuunmyyty Grand Burlesque -tapahtuma sai jatkoa ja rantautui toistamiseen Kangasala-talon saliin. Illan juonsi The Finnish Blonde Burlesque Troupe -triosta tuttu Lafayette Lestrange.

Tapahtuma tarjoili melko turvallisen ja suppean, mutta tasokkaan katsauksen suomiburleskiin. Kumpikin ilta – sekä Grand Burlesque vuosi sitten että tämän vuoden Vol 2 – koostui lähinnä pitkään esiintyneistä ja rutinoituneista viihdetaiteilijoista. Suurin ero vuodentakaiseen oli se, että tällä kertaa mukana oli drag-esitys, jossa loisti Helsingissä pidettävien Drag Me to HEL -tapahtumien taustajoukoissa hyörivä Lola Vanilla. Muuten osallistujakaarti oli pieniä muutoksia vailla sama kuin viimeksi.

Milloin kultaan, hopeaan ja joulunpunaiseen pukeutuneen Lady Lavernan kaksi ohjelmanumeroa sisälsivät sekä laulua että burleskia; musiikkina oli jazzsävytteinen joululaulupotpuri rajulla tease-twistillä ja hurmaavalla vibratolla. Laverna hallitsee viihdyttämisen lisäksi yleisökontaktin aktiivisen ylläpitämisen ja onnistuu lisäämään esityksiinsä kantaaottavuutta sekä huumoria ilman, että elementit tuntuvat päälleliimatuilta. Erityisen hurmaavaa oli yksinkertainen, mutta elegantti lahjapakettimekko, jonka Laverna repi yltään. Jouluisen esityskimaransa lopuksi Laverna riisui vaatteiden (ja paperin) lisäksi hiuslisäkkeensä ja pesi meikit kasvoiltaan.

Viime vuonna esiintynyt Marie la Mint – joka on osa The Finnish Blonde Burlesque Troupe -ryhmää – vei katsojat Disney-maisemiin Frozen-elokuvasta tutun Elsan hahmolla. Jääkuningattaren tarina otettiin burleskimaailmassa avosylin vastaan elokuvan ilmestyttyä vuonna 2013, ja Elsasta sekä hänen sisarestaan Annasta on tehty lukuisia esityksiä. Mintin vaaleansininen puku oli kuin suoraan piirroselokuvasta, samoin korostetun naiivi elekieli. Hänen Elsastaan puuttui kuitenkin burleskille tyypillistä säröä ja sähäkkyyttä. Letti, tuo ikiaikainen good girl -symboli, jäi avaamatta ja hahmon emansipaatio haaleaksi.

Yhteisen, kokoavan teeman puuttuminen ohjasi kokonaisuuden tulkintaa ja teki illasta ennen kaikkea burleskitaiteen buffetpöydän.

Suomalaisen blondiporukan toinen naisvahvistus, Mimi de Froufrou, asteli lavalle kohtalokkaassa ja synkässä höyhenasussa ja venetsialaisessa naamiossa. Sinänsä kiehtovia aineksia sisältävän numeron heikkoudeksi muodostui sen vahvuus; Tummasävyinen puku tuntui kahlitsevan tanssijattaren liikerataa, eikä asu ollut tasapainossa koreografian kanssa. Dramaattisen puvun potentiaali ei tullut käytettyä esiintyjän jäädessä asunsa varjoon, minkä vuoksi numeron jännitys takkuili.

Mint ja Froufrou loistivat sen sijaan illan päätteeksi trion omassa ohjelmanumerossa, ”The Great Illusionist”, joka vei yleisön seuraamaan vanhanaikaista ja klassista taikuriesitystä. Pupun nostaminen ei kuitenkaan mene taikurilta, Lafayette Lestrangelta, ihan nappiin: jäniksen sijasta hatusta nousee kaksi villiä tanssijatarta, jotka pistävät sekä lavan että taikurin pään sekaisin. Lopuksi taikuri muuttuu itse jänikseksi. Kolmikon kemia hurmasi ja jännite oli kohdillaan.

Kuin viimeisenä silauksena kokonaisuuteen toi Albinen ja Olivia Rougen duo Holy Curves!, joka esiintyi myös kahden numeron verran. Näyttävät asut, vauhdikkaat charleston-koreografiat sekä eteerinen viuhkatanssi Nikolai Rimski-Korsakovin sinfonisen sarjan Šeherazaden teeman tahtiin toivat kokonaisuuteen villin 1920-luvun vivahteen sekä kaukomaiden eksotiikan – esitellen yleisölle näin kaksi burleskin kestoaihetta.

Grand Burlesque Vol 2 yhdisti sopivasti burleskin eri lajeja, joskin aika kiltisti, mikä luultavasti johtui esityspaikasta ja tilaisuuden luonteesta. Tapahtumaan oli valittu osaavien esiintyjien hyviksi ja toimiviksi koettuja kestosuosikkeja, jotka eivät ole liian paljastavia saati kantaa ottavia. Illan lopuksi oli helppo pohtia, olisiko raisumpi ote todella ollut maakuntayleisölle liikaa. Illan alussa tehdyn kyselyn mukaan kuitenkin noin puolet – ellei peräti enemmän – oli ensikertalaisia.

Esiintyjien puolesta harmitti katsojien vaisu reagointi. 

Yhteisen, kokoavan teeman puuttuminen ohjasi kokonaisuuden tulkintaa ja teki illasta ennen kaikkea burleskitaiteen buffetpöydän. Tapahtuma olikin repertoaarinsa puolesta oiva käyntikortti, jonka suomiburleski voi jättää keskusten ja aktiivisten burleskikaupunkien ulkopuolelle. Erityisesti Lady Lavernan joulukimara teki illasta kuin räätälöidyn pikkujoulukansalle.

Selkein ero suurten kaupunkien ja maakuntien välisten burleskitapahtumien välillä on ennen kaikkea yleisö. Esiintyjien puolesta harmitti katsojien vaisu reagointi. Yleisön vastaaminen esiintyjän kontaktipyrkimyksiin on suoraa palautetta, joka antaa myös esiintyjälle itselleen veistejä ja suuntaviivoja. Näiden puuttuessa taiteilija jää yksin. Esiintyjä voi toki aina vaatia yleisöä reagoimaan, kuten Laverna usein tekee mikäli aplodien määrä ei miellytä, mutta tällainen tiukan dominoiva tyyli ei sovi läheskään kaikille.

Maakuntakiertueet ovat tärkeä lajin elinvoimaisuuden ja tunnettuuden edistämisen kannalta. Siksi onkin hienoa, että taiteilijat jaksavat ja haluavat esiintyä myös keskusten – tai niin sanotun oman burleskimukavuusalueen – ulkopuolella, oli yleisön reagoinnin ja aktiivisuuden taso mikä tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *