Helsinki Shake it! -burleskiklubin promokuva.

Kritiikki: Ihminen, eläin ja rintapumppu

Jutun piti alun perin ilmestyä aikakauslehdessä 1.3.2018. Kriitikosta riippumattomista syistä julkaisun ilmestyminen kesti, ja lopulta lehti lopetettiin. Kirjoittaja pahoittelee suuresti artikkelin ilmestymisen viivästymistä ja julkaisualustan muuttumista.

***

Helsinki Shake It! Burlesque Club: Animalize, la 16.2.2018, Lavaklubi Helsinki

Eduskunnassa rukataan parhaillaan uutta eläinsuojelulakia, jonka sisältö on herättänyt kauhua ja inhoa hallituksen ulkopuolella. Eläinteemalla mentiin nakutaiteessakin, kun Osuuskunta Mielipäivän järjestämä Helsinki Shake It! -burleskiklubin vuoden ensimmäinen teema oli Animalize. Tapahtuman juonsi iltojen kestohurmuri Luc Pascal Pierre.

Illan tajunnanräjäyttävin esitys, Ansa Ikonin numero, oli poikkeuksellisesti illan ensimmäisenä, mikä asetti odotukset illan suhteen suorastaan mahdottoman korkealle. Lehmien kutsuhuudolla alkanut esitys viritti tunnelman jo lähtökuopissaan aiemmille vuosikymmenille ja keskelle maaseutumaisemaa. Vaikka lehmiä kutsuttiin lypsylle, se olikin lopulta karjakko, joka sai itselleen rintapumput. Meno ei siitä häiriintynyt, vaan riisuutuminen jatkui siinä samalla kun maito täytti pullot.

Esityksessä yhdistyi vanha kansanomainen näkemys vahvasta naisen voimasta, vitun väestä sekä 2010-lukulainen käsitys ihmisestä eläimenä. Mutkan kautta Ikonin äiti-ihminen rinnastuu lehmään (eläimenä) ja ilmoille esitetään kysymys siitä, miksi ihmisäitiys on jotakin pyhää, mutta eläimen äitiys ei. Ihmisäitejä ei koskaan nähdä tuotantoeläiminä. Myös omien eritteiden esille nostamista, ja ylipäänsä naisten eritteitä, on kautta historian pidetty tahraavina ja epämiellyttävinä asioina. Entä jos kierroksia lisätään entisestään, ja esiintyjä nauttiikin niitä itse?

Ansa Ikonin esitys oli eläinten sekä naisten oikeuksien puolesta puhuva kokonaisuus. Ikonin numeron kaltaisia esityksiä toivoisi näkevän enemmänkin. Monta yhdistävää teemaa ja rajua kannanottoa ei voi koskaan olla liikaa niin kauan, kun asenne- ja tasa-arvoilmapiiri eivät ole kohdillaan – oli kyse sitten eläimistä tai ihmisistä.

Night of Jaahas -dragklubeja Helsingissä luotsaava Shady Stardust iski myös eläimen itsemääräämistä koskettavalla numerollaan suoraan ajan hermoon. Yleisön eteen asteli lenkille kaipaava koira fleksi suussa ja kaulapanta kaulassa. Hypertempoinen Dick Dalen Misirlou kuvastaa hyvin ympäriinsä kirmaavaa ja kaikkialla vastustamattoman mielenkiintoisia asioita löytävää eläintä. Kriitikko sai tyytyä muistiinpanojen kirjoittamisen sijaan pitelemään fleksiä, kunnes koira koki itsetietoisen valaistumisen ja irrotti fleksin kaulapannastaan. Samalla myös esityksen eetos muuttui: Stardustin koirasta kuoriutui oman itsensä herra, joka ei halua olla kenenkään kaulapannassa (ja muita alempiarvoisessa asemassa), vaan koira omilla ehdoillaan.

Lemmikistä villimmän luonnon pariin ja elämän jatkuvuuden kannalta perusasioiden ääreen vei suomiburleskin johtohahmo Bettie Blackheart. “Queen Bee” havainnollisti paljon puhutun ja käytetyn metaforan kukista ja mehiläisistä, eli yhdynnästä. Teoksen todellinen helmi oli puvustus. Upeassa 1900-luvun alun art deco -vaikutteisessa puvussa oli monia herkullisia yksityiskohtia, jotka numeron myötä – sitä mukaa kun katsoja oppi niitä löytämään ja tulkitsemaan esitystä – muuntautuivat mehiläisen osiksi. Tällaisia onnistuneita silmänkääntötemppuja olivat esimerkiksi kennokuviot viitassa, jotka numeron loppuosassa toimittavat siipien virkaa sekä pistimet, jotka oli aseteltu luonteviksi osiksi alusvaatekertaa. Asu itsessään muistutti eksoottisten tanssijoiden pukuja kultaisesta 1900-luvun alusta. Vaikutelmaa tuki myös alun jazzin vaihtuminen itämaisvaikutteiseen musiikkiin.

Intensiivinen esiintyjänä tunnettu Luc Pascal Pierre ei ollut Animalize-klubilla juontajana iskevimmillän. Vaikka aasinsiltoja etsittiin esitysten välille, niitä löytyi harvemmin ja yhä kauempaa. Tämä ei onneksi vienyt nautintoa itse esityksistä, jotka parhaimmillaan olivat suorastaan vallankumouksellisia, kuten Ansa Ikoni osoitti. Esitysten välinen liimapinta jäi kuitenkin hataraksi. Illan päättävässä show’ssa Pierre antoi ahkeralle fanilleen tämän kauan kaipaamansa sylitanssin. Riehakkaassa esityksessä Pierre oli taas oma häikäisevä itsensä. Nine Inch Nailsin kappale I Want to Fuck You Like an Animal toi sopivasti lisäkierroksia jo muuten lähtökohdiltaan kumoukselliseen drag-sylitanssiin ja kytki sen illan teemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *