Bettie Blackheart. Kuva: Maria Kimalle

Haastattelu: Poliittinen kauneus

Jutun piti alun perin ilmestyä aikakauslehdessä 1.3.2018. Kirjoittajasta riippumattomista syistä ilmestyminen siirtyi, kunnes lehti lopetettiin. Kirjoittaja pahoittelee suuresti artikkelin ilmestymisen viivästymistä ja julkaisualustan muuttumista.

***

Burleskilla on poliittisia ulottuvuuksia, joista yksi keskeisin liittyy kauneuteen ja identiteettiin.

Burleski on viihteellinen näyttämötaiteen muoto, jossa liioitellaan ja kyseenalaistetaan kauneuden ja rumuuden käsitteistöä. Kolme suomiburleskin pitkän linjan ammattilaista tapasi toimittajan ja pohti burleskin ja kauneuden välistä suhdetta.

 

Hillitty ja eritteetön nainen

Kuvataiteilija ja burleskiartisti Bettie Blackheart on pohtinut kauneuden ja rumuuden välistä rajaa omassa tuotannossaan siitä lähtien, kun tutustui burleskiin 2000-luvun alkupuolella.

”Kauneus on länsimaisessa yhteiskunnassamme todella karsinoitu alue, ja sitä lähestytään kapeasta näkökulmasta. Median luomia, kulttuurisia kauneusihanteita käytetään burleskissa hyväksi ja niitä dekonstruoidaan karnevalistisen liioittelun kautta.”

Hiuksenhieno raja, jonka ylittäessä kauneus muuttuu rumuudeksi ja rumuus kauneudeksi, on Blackheartin mielestä kiinnostava.

”En näe rumuutta kauneuden vastakohtana vaan kolikon kääntöpuolena. Molemmat puolet ovat esillä meissä, mikä on psykologisessa mielessä kiinnostavaa. Burleskissa tätä on mahdollista ilmaista: hetkessä voi muuttua örkistä transformaation kautta kauniiksi ja toisinpäin.”

Asiat, jotka ovat monille rumia, ovat Blackheartin mielestä kauniita.

”Minulla on paljon Halloween-numeroita. Työstän rumuutta aika paljon, ja mielestäni katsojia saakin pelottaa ja jännittää. Esitysten on hyvä olla intensiivisiä ilman, että mennään liian pitkälle. Täytyy osata lukea yleisöstä, milloin katsojan raja tulee vastaan.”

Burleskin avulla on helppo kyseenalaistaa ja purkaa perinteisiä naisen kauneuteen liittyviä kuvastoja, kuten soveliaita sosiaalisia koodeja.

”Perinteisesti on ajateltu, että tunteita näyttävä tai raivoava nainen on ruma. Hänen tulisi olla hillitty, eikä näyttää tyytymättömyyttään saati ’rumentaa itseään liiallisella tunteiden näyttämisellä’. Pidän kliseisistä rooleista ja hahmoista, kuten viikinki tai merirosvo, joiden kautta naiseuteen liittyvät koodit lakkaavat pätemästä.”

Länsimaisessa kulttuurissa naisen kauneus on ennen liitetty siveyteen ja hallittavuuteen. Naisen on kuulunut olla supussa ja helposti hallittavissa. Esimerkkinä Blackheart mainitsee seksuaalisuuden.

”Miten naisen on sopivaa ilmaista seksuaalisuutta? Jo se, että nainen on ilmaissut olevansa kiinnostunut seksistä, on romahduttanut hänen mahdollisuutensa elää ja olla yhteiskunnassa. Ajatellaan vaikka noitavainoja tai demonisen naisen kuvastoa.”

Blackheartin mielestä groteskin avulla voi onnistuneesti liioitella ja sitä kautta rikkoa kauneuskäsityksiä.

”Symmetrisyyttä ja puhtautta pidetään usein kauniina piirteinä. Jos nainen ei hallitse ilmeitään tai nesteitään, sitä pidetään rumana.”

 

Paluu missimittelöihin

Suomessa ihmiset ovat rohkeita ja villejä lavalla, mikä on Blackheartin mielestä hyvä asia. Toisin on monissa muissa paikoissa.

”Aluksi uudessa burleskissa käytiin vahvaan taistoon median ja yhteiskunnan kapeita kauneuskäsityksiä vastaan ja sen puolesta, että kaikilla on oikeus näyttää ja olla lavalla sellaisina kuin ovat.”

Nyt alkuaikojen vallankumouksellisuudesta on otettu takapakkia – ja paljon.

”Erityisesti burleskikilpailut tuovat lajiin missiaspektin. Kilpailut tarvitsevat kategorioita, sillä laji on niin laaja, ettei kaikkia voida kilpailuttaa saman otsikon alla. Tämä taas johtaa siihen, että mennään lähemmäs perinteisiä kauneusnormeja.”

Kilpailut ja kategorisointi heijastuu myös tuotantoihin. Kulissien takana on paljon tuottajia, jotka haluavat vain tietynlaisia naisvartaloita esiintymään.

”Vikaan mennään siinä vaiheessa jos ajatellaan, että katsoja ei halua tai hänen ei tarvitse nähdä muunlaisia vartaloita kuin yhdenlaista: ei miehiä, ei erikokoisia saati eri-ikäisiä tai -värisiä”, Blackheart luettelee.

”Joitakin klubeja on jopa lopetettu sen takia, että tuottajat ovat buukanneet tapahtumiinsa vain tietyn kapean kauneusihanteen mukaisia vartaloita ja esityksiä.”

Blackheart muistuttaa, että burleskissa on mahtavaa juuri yllätyksellisyys. Se, ettei ikinä tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi.

”Etelä-Euroopassa on joskus käynyt siten, että ihmiset ovat olleet kauhuissaan kun olen saapunut paikalle. He ovat ihmetelleet, että tulen esiintymään, vaikka olen ’näin iso ja vanhakin’.”

Tällaista kuulee Blackheartin mukaan tapahtuvan paljonkin. Hän itse kokee vastaavanlaiset tilanteet lähinnä koomisina, vaikka ne kielivätkin uskaliaisuuden puutteesta.

”Tuottajan tehtävä on olla rohkea ja näyttää ihmisille sitä, mitä he eivät vielä tiedä haluavansa nähdä”, sanoo itsekin paljon tuotantoja tehnyt artisti.

”Vuonna 2012 buukkasin Satan’s Angelille (1944–2019) Euroopan kiertuetta, eikä siitä meinannut tulla mitään. Ihmiset vain sanoivat, että kuka haluaisi nähdä vanhaa esiintyjää. Kun sitten esiinnyimme, emme olleet päästä pois tapahtumapaikalta. Ihmiset olivat ihastuneita ja halusivat juttusille.”

Bettie Blackheart, taustalla Frank Doggenstein. Kuva: Minna Jerrman

Itsetunto-opetusta amerikkalaisnaisille

Rockabillylaulaja ja kuvataiteilija Molly Moonstone on ollut burleskilavoilla vuodesta 2013 lähtien. Vuonna 2017 hän sijoittui Euroopan kiinnostavimpien burleskivaikuttajien listalla kuudenneksi, joka on vuoden korkein suomalaissijoitus.

Monilahjakkaan Moonstonen mielestä burleskissa kauneus näkyy ennen kaikkea teoissa.

”Jos olen katsomassa itse burleskia, on kauneus tietynlaista itsevarmuutta ja sitä, miten ihminen kantaa itsensä lavalla.”

Kauneus ei siis tule ulkoisista asioista kuten siitä, miltä ihminen näyttää, vaan siitä miten esiintyjä kanavoi oman olemisensa.

”Parhaimmillaan burleski välittää laajaa ja kirjavaa, monisäikeistä kauneuskäsitystä. Erityisesti se näkyy laajemmissa kokonaisuuksissa, kuten festivaaleilla, joissa on paljon erilaisia esiintyjiä.”

 

Muuttuva paljastettu keho

Moonstone kertoo kauneuskäsityksensä muuttuneen vuosien mittaan. Aiemmin hän piti hoikista naisvartaloista.

”Nykyään, kun olen tullut vanhemmaksi, huomaan viehättyneeni runsaammista naisvartaloista. Se korostuu etenkin kuvataiteilijana työskennellessäni: vuosikymmen sitten piirtämäni naiset olivat kaksiulotteisia, nyt selkeästi kurvikkaampia.”

Moonstone on itsekin käynyt paljon läpi kehonsa kanssa.

”Olen ollut 50 kiloa suurempi kuin nyt. Minulle jäi iso määrä ylimääräistä vatsanahkaa, joka leikattiin pois vuonna 2015. Tästä syystä vatsani poikki kulkee pitkä arpi.”

”Kun palasin takaisin esiintymään viiden sairaslomaviikon jälkeen, sain kuvaajilta palautetta. He kysyivät, että ’mites nyt tehdään, kun sulla on näissä kuvissa tämä arpi’. Ajattelin, että jos ei se minua häiritse, kun esiinnyn, niin ei sen varmaan pitäis sinuakaan häiritä”, Molly nauraa.

”Ihooni tulee helposti jälkiä. Miksi yrittäisin hirveällä vaivalla maskeerata arven aina piiloon? Epäilen, ettei arpi kovin paljon nykyisestä vaalene.”

Kehon muutokset eivät ole vaikuttaneet Mollyn uraan burleskiartistina.

”Ei se toimisi, jos seisoisin lavalla vain pohtimassa, että apua, kohta se arpi tulee esille kaikkien nähtäväksi.”

Kuvaajien lisäksi myös muut ovat kommentoineet arpea, mutta yksinomaan positiivisesti.

”On paljon ihmisiä, joilla on samantyyppisiä jälkiä kehossaan. Jotkut ovat ottaneet yhteyttä ja sanoneet hävenneensä ja piilotelleensa vartaloaan. He kertovat saaneensa voimaa siitä, että piilottamisen sijaan paljastan.”

Paljon Yhdysvalloissa aikaa viettävä Moonstone on saanut yhteydenottoja meren kummankin puolen liittyen itsensä hyväksymiseen, vartaloon, itsetuntoon ja kauneuteen. Jotkut jopa matkustavat keskustellakseen hänen kanssaan mieltä painavista ongelmista. Monet saattavat lähettää kuvan itsestään ja tiedustella Moonstonen mielipidettä.

”Kerran eräs nainen lensi Phoenixiin Los Angelesista. Hän halusi puhua kanssasi vartalosta ja itsensä hyväksymisestä. On uskomatonta, että opetan amerikkalaisille naisille hyvää itsetuntoa.”

Molly Moonstone. Kuva: Justified Photography

Päähän kopisevat dollarit

Yhdysvallat on vetänyt Molly Moonstonea aina puoleensa. Hänellä on bändi Phoenixissa, ja aikomus olisi muuttaa Atlantin toiselle puolelle, juurikin Phoenixiin.

”Sijainti on hyvä. Sieltä pääsee matkustelemaan hyvin ympäri maata. Lisäksi haluan pitää toisen kodin Suomessa. Tarkoitus ei ole lähteä lopullisesti.”

Artisti kokee, että Yhdysvalloissa on helpompaa elättää itsensä burleskitaiteella.

”Toki burleski on sielläkin marginaalissa, mutta marginaali USA:ssa on aika paljon suurempi kuin Suomessa. Täällä on esimerkiksi vaikea lähteä laajalle kiertueelle, kun maa on niin pieni.”

Burleskin kenttä Yhdysvalloissa eroaa muutenkin Euroopasta kuin kokonsa puolesta.

”Kun olin ensimmäistä kertaa esiintymässä, ihmettelin, että mitä kopsahtelee päähäni. Sitten ymmärsin, että se oli rytistetty dollarin seteli.”

Moonstonella riittääkin vientiä. Huhtikuussa 2018 hän esiintyi Viva Las Vegas -burleskitapahtumassa ainoana suomalaisena. Tapahtumaan hän vei uunituoreen numeronsa, jonka hän ensin koeajoi Suomessa.

Myös edellisenä vuonna samaisessa tapahtumassa esiintyminen kuului Moonstonen uran huippuhetkiin.

”Lava on mielettömän kokoinen.”

Vuosi sitten Moonstone valittiin suunnittelemaan burleskimaailman suurimman tapahtuman, Las Vegasissa järjestettävän Burlesque Hall of Famen, visuaalinen ilme.

”Se oli unelmien täyttymys. Tapahtuma on alalla legendaarinen, aivan kuin pääsisi suunnittelemaan Oscarien visuaalisen puolen”, Moonstone selventää.

Moonstonen mukaan yhdysvaltalainen ja suomalainen burleski ovat estetiikaltaan hyvin samanlaisia.

”Eteläisemmässä Euroopassa pidetään enemmän hieman baletinomaisesta burleskista. Itse pidän amerikkalaisessa burleskissa siitä, että saa olla räävitön ja roisi.”

Vaikka Euroopassa on Moonstonen mukaan uskomattoman taidokasta burleskia, hän itse pitää villimmästä ilmaisusta.

”En osaa olla hillitty lavalla, ja Yhdysvalloissa tuntuu, että saa olla kuin kotonaan.”

 

Kauneus on poliittista

Baskimaasta Suomeen yksitoista vuotta sitten muuttanut Pepper Sparkles on aina kokenut viehätystä näyttävään pukeutumiseen.

”En tiennyt mitä burleski on ennen Helsinki Burlesque Festivalia vuonna 2008. Tiesin vain, että saa pukeutua–  ja se riitti. Tulen paikasta, jossa on vuosittain karnevaali, mikä oli ehdottomasti paras aika vuodesta.”

Festivaali ja burleski tekivät fyysikoksi kouluttautuneeseen Sparklesiin suuren vaikutuksen.

”Sain todella voimakkaan tunteen vapaudesta ja nimenomaan vapaudesta naisena. Esiintyjät vaikuttivat voimakkailta ja itsevarmoilta, minkä lisäksi he olivat vallassa lavalla.”

Keskustelu burleskin määritelmästä ja siitä, mitkä ovat lajin rajat, on ikuisuusaihe niin burleskiesiintyjien keskuudessa kuin ulkopuolellakin. Riisuutuminen palautuva määrittely jakaa mielipiteitä, mutta Sparklesin mielestä paljas pinta on tärkeä osa lajia.

”Syyt siihen ovat itselleni ennen kaikkea poliittisia”, hän paljastaa.

Suurin osa burleskiartisteista on tänäkin päivänä naisia. Naisille on kaikkina aikoina syötetty miltä kuuluisi näyttää, etenkin jos on esillä. Kaupalliset tekijät luovat huonoa itsetuntoa ja myyvät tuotteita, joiden avulla voisi näyttää paremmalta.

”Burleskissa pääsee olemaan niin alasti kuin mahdollista; voit olla lavalla sellaisena kuin olet ja viestiä, ettet piilottele mitään, etenkään itseäsi.”

Sparklesin mukaan nykypäivänä on poliittista olla tyytyväinen omassa kropassaan ja näyttää se.

”Siksi on tärkeää, että ihminen on burleskissa mahdollisimman riisuttu. Silloin tulee katsojallekin tunne, ettei esiintyjä piilottele.”

Toinen syy liittyy konventioihin ja rajoihin, joita kulttuuri on historian saatteessa naisen julkisille esiintymiselle määrittänyt.

”Yhä vieläkin – 2010-luvulla – on harvinaista, että nainen saa olla pelkän objektin sijasta sensuelli ja samanaikaisesti vallassa. Burleskissa se on mahdollista.”

Sparklesille onkin lajissa tärkeintä tunne naisen samanaikaisesta vallasta, itsevarmuudesta ja toimijuudesta.

”Yleisö maksaa siitä, että heitä viihdytetään. Tekijän täytyy muistaa vastuu yleisöä kohtaan, eli ei voi esiintyä vain itseään varten, mikäli lähtee ammattilaistasolle.”

Jos itse ei maksaisi siitä, mitä tarjoaa yleisölle, ei voi olettaa, että yleisökään maksaisi.

”Joskus tuntuu, että esiintyjät unohtavat tämän.”

Pepper Sparkles. Kuva: Bernhard Miettinen

Ajan patinaa ja eksotiikkaa

Sparklesin oma estetiikka kumpuaa 1900-luvun alun ilmapiiristä, johon vaikuttivat vahvasti romantiikan ajan orientalismi taiteessa ja kulttuurissa. Ajan henki näkyi myös burleskissa, joka syntyi 1800-luvun puolivälissä.

”Länsimaat olivat kiinnostuneet idästä ja loivat siitä oman fantasiansa, mistä muodostui oma estetiikkansa. Pidän kovasti asuista, joita siihen aikaan tehtiin. Itselleni suurin inspiraation lähde ovat juuri vuosisadanvaihteen eksoottiset esiintyjät.”

Kaukomaiden kaipuun ohella maailmansodat ja vallankumoukset vapauttivat naisia toimimaan aiempaa laajemmalla yhteiskunnallisella akselilla. 1900-luvun alussa luovuttiin korseteista ja suorat linjat tulivat muotiin.

”Etenkin 1910- ja 20-luvuilla käytettiin vaatteita, jotka eivät tuoneet esille naisten muotoja: ne olivat väljiä ja suoralinjaisia. Helma alkoi nousta 1920-luvun loppupuolella, sitä ennen ne ulottuivat reilusti polven alle. Vaatteet olivat todella viehättäviä, vaikkeivät korostaneet erogeenisia alueita, kuten rintoja tai takamuksia.”

Ei yllätä, että entisaikojen tyylistä viehättynyt Sparkles opiskelee parhaillaan vanhojen esineiden konservointia. Vaikka kauneus ja viehättävät muodot kiehtovat, ne eivät Sparklesin mielestä sulje ikäviä tunteita tai asioita ulkopuolelle.

”Ihmiset eivät välttämättä pohdi kauneuskäsitystään syvällisesti tai kyseenalaista heille tuputettuja ihanteita”, hän toteaa.

Burleski voikin Sparklesin mukaan parhaimmillaan laajentaa ihmisen käsitystä siitä, mikä voi olla kaunista.

”Esimerkiksi edesmenneen Sir Willy Waterlilyn numeroissa oli usein läsnä kuolema jollakin tasolla. Epämukava aihe, mutta hän osasi käsitellä sitä todella taiteellisesti ja kauniisti.”

Sparkles onkin suunnitellut kahden vuoden ajan numeroa, joka perustuu kauneuden sijaan epämukavuudelle. Hänen näkemänsä avantgardistinen japanilainen butō-tanssiesitys herätti paljon ajatuksia.

”En voi sanoa, että nautin esityksestä, mutta se teki suuren vaikutuksen. Suorastaan kärsin, sillä butō herätti minussa monia negatiivisia tuntemuksia. Haluan seuraavassa esityksessäni käsitellä juuri ahdistavia tunteita. Uskon, että niitäkin on mahdollista kuvata kauniilla tavalla.”

 

Pienet poliittiset teot

Nykyinen länsimainen kauneusihanne on Sparklesin mielestä liian kapea ja vääristynyt. Syy on osin median esittämällä yksipuolisella kauneuskäsityksellä.

”On kauheaa, miten ihmisten kanssa leikitään. Julkisissa välineissä kerrotaan, ettei ihminen riitä ja sitten tarjotaan tuotteita paikkaamaan haavoja. Luodaan ihmisille negatiivisia tuntemuksia itsestään, mikä aiheuttaa pahimmillaan mielenterveysongelmia – ja vielä rahastetaan sillä.”

Omalla toiminnallaan Sparkles yrittää lisätä realismia myös glitteristään ja pin-up-estetiikasta tunnetun burleskin maailmaan.

”On burleskihahmoja, joilla on joka tilanteessa kaikki täydellisesti kohdillaan meikeistä vaatteisiin. Haluan, että minun burleskihahmooni kuuluu myös laittamaton ja meikkaamaton minä arkivaatteissa.”

Sparkles menee usein katsomaan burleskia laittautumattomana, ottaa selfieitä ja lataa ne sellaisenaan sosiaaliseen mediaan.

”Uskoin pitkään, etteivät kasvoni ja vartaloni riitä. Nyt haluan uskoa, että kyllä riittävät ja haluan omalla esimerkilläni osoittaa, että kaikkien muidenkin riittää.”

***

Myös Blackheart ja Moonstone tuovat omalla esimerkillään esille tervettä ja luonnollista suhtautumista omaan itseen, kehoon ja kauneuteen.

”Keho on taiteen välineenä ikuinen uuden lähde. On aivan eri asia olla lavalla ja tehdä burleskia 37-vuotiaana kuin 47-vuotiaana”, Blackheart toteaa.

Luonnollisuudesta ei saa tulla mörköä. Tämän vuoksi on tärkeämpi paljastaa kuin peittää, oli kyseessä sitten ikä, koko tai vartalossa olevat arvet. Pienillä poliittisilla teoilla Blackheart, Moonstone sekä Sparkles ovat muuttamassa ja muokkaamassa tulevaisuuden kauneusihanteita.

”On hauska pukeutua ja leikkiä meikkien kanssa, mutta siitä ei pitäisi tulla pakkoa tai meikittömyydestä estettä lähteä. Nopea suihku ja menoks vaan!” kehottaa Sparkles.

* Julkaisun reippaan myöhästymisen vuoksi joidenkin verbien aikamuotoja on muokattu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *