Vakava sairaus toimi kätilönä suositulle drag king -hahmolle.
Raskainta oli epätietoisuus. Vihdissä asuva J.T. tiesi, että jotakin on vialla, mutta varmuus tuli vasta pitkän odottelun jälkeen. Saman diagnoosin saa noin tuhat suomalaista vuosittain: imusolmukesyöpä.
”Syöpäsoluja oli kaulan alueella, soliskuopissa sekä keuhkojen välisessä kudoksessa. Se tuntui todella symboliselta”, hän kertoo. Vyöhyketerapian mukaan tämä viittasi alistumiseen ja siihen, ettei saa ilmaistua haluamiaan asioita.
”Nuorempi lapseni oli kahdeksan kuukauden ikäinen. Muistan, kuinka konttasin pahoinvoivana lattialla sytostaattihoitojen jälkeen ja yritin leikkiä lasten kanssa.”
Intensiivisen ja rankan hoitoprosessin myötä moni asia muuttui. Kolmen terveen vuoden jälkeen talous romahti ja avioliitto ajautui kriisiin, samoin seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti. Lopputuloksena syntyi suosittu ja menestynyt drag-hahmo Blut Vendemann.
Tanssi kommunikaationa
Kuvanveistoa ja valokuvausta opiskellut J.T. törmäsi burleskiin 2000-luvun loppupuolella, kun hänen läheinen ystävänsä, jo edesmennyt Misty Carnifex Polairee, aloitti burleskiesiintymisen.
”Olen aina ollut se ujo takapenkin tyyppi. Puhuminen oli todella vaikeaa, mutta erään projektin kautta löysin tanssista itselleni luontevan tavan ilmaista itseäni ja kommunikoida ihmisten kanssa.”
Kaksikko esiintyi yhdessä 2010, minkä jälkeen hän kehitti sooloburleskihahmonsa Venomous Demise. Seuraavana vuonna J.T. osallistui Helsingin New Comer’s Nightiin, jossa tutustui Strawberry Margaritaan. Yhdessä he perustivat Shimmering Sheilas -nimisen ryhmän.
”En koskaan halunnut olla nätti. Burleskissa juuri kauniina oleminen ahdisti alkuun. Sitten ymmärsin, ettei minun tarvitse yrittää olla nätti.” Oivallus helpotti myös henkilökohtaisen elämän ristiriitoja. ”Kun tajusin, ettei minun tarvitse myöskään olla tietynlainen nainen parisuhteessa, myös burleskihahmoni alkoi kehittyä.”
Demisen numeroiden suhteen hän on kriittinen. J.T. kertoo ajattelevansa alati, miten esittää esimerkiksi sukupuolta lavalla.
”Jos esiintyy naisena, joutuu pohtimaan paljon, etteivät ihmiset näe numeroa pelkästään ’nyt se siellä keikistelee ja riisuu’-tyyppisenä esityksenä. Tätä ajattelin paljon esimerkiksi ”Human Lamp” -numeron kohdalla.”
Oman haasteen tuo paikallaan oleminen. Keväällä 2019 ADHD-diagnoosin saanut artisti on työstänyt viime vuosien esityksissään erityisesti läsnäoloa.
”Haluan, että kun kävelen lavalle ja seison siellä, se riittää. Sen pitää riittää minulle. Siksi jotkin numeroni tuntuvat staattisilta: olen tietoisesti työstänyt paikallaan olemista, läsnäoloa ja intensiteettiä. En saa sanomaani perille, jos vain heilun koko ajan.”
Raivon ääni
Kehollisen esittämisen ongelmat ja sisäinen ristiriita eivät vuosien kuluessa kuitenkaan helpottaneet. Suurin murros tapahtui vasta sairastumisen myötä kesällä 2016.
”Olen kokenut kehodysforiaa nuoresta iästä lähtien, mutta vasta myöhemmin tiesin, mistä on kyse. Ennen syöpää olin nähnyt itseni bi- tai panseksuaalina ja pitänyt itseäni gender fluidina, mutten osannut sanoittaa tuntemuksiani sukupuolesta.”
”Sairastumisen myötä tunsin yhä vahvemmin, että sisälläni on mieshenkilö.”
Rankkojen hoitojen ja itsetutkiskelun tuloksena syntyi goottilainen hurmuri, narsistinen ja äärimmäisen toksinen Blut Vendemann. Maskuliini vailla muttia. Ensimmäisen kerran hahmo nähtiin lavalla Osuuskunta Mielipäivän Helsinki Shake It! ja Drag Me to Hel -kollektiivin yhteistyöklubilla saman vuoden syyskuussa.
”Moni varmasti järkyttyi esityksestä. Tulin lavalle suoraan viimeisistä sädehoidoista; pysyin juuri ja juuri pystyssä. Oli kuitenkin todella tärkeää ja iso juttu saada hahmo viimein ulos sisältäni.”
Esityksestä ei artistin harmiksi ole videotallenteita.
”Numerossa lipsynkkaan ensin. Olen romanttinen ja hurmaava, kunnes haen yleisöstä lavalle naiseksi pukeutuneen goottibeibi Demonica Icen.”
Blut viettelee hakemansa ”uhrinsa”, riisuu tämän ja sitten hylkää.
”Numero oli todella väkivaltainen: se sisälsi juttuja, joita minulle on joskus tehty. Heitin Icen vaatteet hänen naamalleen ja poistuin dramaattisesti lavalta. Jälkikäteen ajateltuna esitys oli todella rankka.”
Blutin aggressiivisuus ei ilmestynyt tyhjästä.
”Uskon hänen olleen jonkinlainen tukahdutettujen tunteiden tulkki. Viha on aina ollut minulle vaikeasti ilmaistava tunne, joten Blutista tuli raivon ääni. Se oli voimaannuttavaa, vaikka inhoan sitä sanaa.”
Goottiprinssin ensimmäistä numeroa tuskin enää nähdään lavalla.
”Olen jälkeenpäin tullut todella herkäksi sen suhteen, miten ilmaista rankkoja aiheita ja teemoja. Miten toksista maskuliinisuutta voidaan ilmaista niin, ettei se satuta?”
J.T. epäilee, että Blutin esitykset syntyivät helpommin kuin Venomous Demisen esitykset, sillä tarve miehiselle hahmolle on ollut suurempi. Myös pelkkä oleminen lavalla tuntuu miehenä helpommalta.
”Kun menen lavalle miehenä, minulla on heti tietynlaista voimaa ja auktoriteettia. Se on aivan naurettavaa, koska kyllä näin pitäisi naisenakin olla. Se on raivostuttavaa ja epäreilua.”
”Nyt kun itse voi paremmin, myös hahmoihin on tullut uudenlaista keveyttä. Blut on selkeästi herkistynyt ja pehmentynyt. Minua kiehtoo yhdistää pehmeys kulmikkuuteen. Suunnittelen hänelle esimerkiksi viuhkatanssinumeroa.”
Kohti sukupuoletonta
Suursuosion saanut RuPaul’s Drag Race toi drag queenit massatietoisuuteen, mutta drag kingit ovat jääneet suosiosta paitsioon. ”Kingeily” ei kuitenkaan ole tuore ilmiö: näkyvästi drag kingit ovat esiintyneet 1980-luvulta lähtien, ja ensimmäinen alan kilpailu Suomessa järjestettiin vuonna 1992.
”Drag kingejä on todella vähän verrattuna queeneihin. Olemme yrittäneet lisätä tietoisuutta eri tavoin. Silti useimmat eivät edes tiedä, että kingejä on. Usein luullaan, että drag on vain miesoletettujen juttu.”
Kaksi vuotta sitten Luc-Pascal Pierren ja Blut Vendemannin Bad Boys -kollektiivi järjesti Drag King Cock -tapahtuman, jossa esiintyi pelkästään kingejä. Illassa nähtiin tuottajien lisäksi mm. king-pioneeri Tom of Puukko, Magnus Love, Ghastly Business, Shady Stardust sekä Lady Clapback.
”Yleisössä ei ollut hirveästi porukkaa, ja palautekin oli aika moninaista.” Erityisesti yksi palaute jäi mieleen ylitse muiden: Luulin tulevani katsomaan dragia, mutta tämä onkin tällaista lesbojen touhua!
”Jotkut yhä kokevat, että naisten tekemä drag ei ole hauskaa. Se tuntuu olevan jollakin tavalla pelottavampaa kuin miesten tekemänä. Tai sitten siihen ei osata suhtautua.”
Tapahtuma toi tullessaan myös yllättäviä konflikteja.
”Kaikki esiintyjät eivät kokeneet oloaan turvalliseksi. Esiintyjänä ja tuottajana minulle on tärkeää, että sekä yleisön jäsenet että artistit kokevat olonsa turvalliseksi ja mukavaksi.”
Viime aikoina sukupuolen binaarisuudesta luopuminen on ollut nähtävissä myös dragissa. J.T. on ilahtuneena pistänyt merkille, kuinka moni tekee nykyään sukupuoletonta dragia.
Ristiinpukeutumisen valtaisa suosio on kuitenkin näkynyt myös hänen työssään.
”Nykyisin Blutia buukataan enemmän, mikä on kiehtovaa. Samaa olen kuullut muilta king-kollegoilta, jotka tekevät burleskia ja dragia eri hahmoilla.”
On myös paikkoja, joihin synkkä goottihahmo on liikaa – myös burleskin kentällä.
”Moni saattaa lukea hahmon pelottavana sekä triggeröivänä. Blut ei ole koskaan ollut sellainen kuin esim. Luc-Pascal Pierre, joka on semmoinen humoristinen kikkelinheiluttelija. Häneen liittyy tietynlainen limaisuus. Blut on enemmän uhkaava, sellainen ’tulen ja murskaan sinut’-tyyppinen.”
Hän on tehnyt noin kymmenen numeroa kummallekin hahmolle. Ennen jako numeroiden ja hahmojen suhteen oli selkeä, mutta ei enää.
”Tein vastikään gender fluid -numeron, jonka ensin esitti Venomous Demisena Helsingissä House of Jaahas -tapahtumassa, sen jälkeen Blut Vendemannina Punch Upissa Pridessa.”
Kokeilut hahmojen kanssa ovat muuttaneet myös tapaa suhtautua omaan sukupuoleen.
”Nykyisin tilanne on kääntynyt niin, että Blut on enemmän minua ja feminiinisempi Venomous Demise tuntuu dragilta.”
Korjattu 13.8.2019 lapsen iäksi kymmenen kuukauden tilalle kahdeksan.
Korjattu 30.6.2020 nimitietoja muutettu.