Taidehistoriaa ja arkkitehtuuria opiskellut Bebé Fernet muutti Argentiinaan, ja sai olla mukana todistamassa latinalaisamerikkalaisen burleskin nousua.
Itse rakennettuja lavoja, laiskoja valomiehiä, mutta myös heittäytymistä yllättäviin haasteisiin ja uuden yhteisön rakentamista! Espoolaislähtöinen Bebé Fernet on saanut opetella uudenlaista työkulttuuria Argentiinassa, jonne hän muutti kumppaninsa kanssa vuonna 2017.
Noin puolentoista miljoonan asukkaan Córdoba on Argentiinan toiseksi suurin pääkaupunki Buenos Airesin jälkeen. Suuresta ja monenkirjavasta väestöstään huolimatta burleski ei ollut lyönyt läpi vielä joitakin vuosia sitten.
”Argentiinassa oli pieni burleskiskene olemassa kun muutin sinne. Rosariossa, joka on Argentiinan kolmanneksi suurin kaupunki, burleskiklubia ja burleskikoulua pyöritti argentiinalaisen burleskin pioneeri, Italiassa aiemmin asunut ja esiintynyt Yani Giovannetti. Tämän lisäksi Buenos Airesissa oli myös muutamia artisteja. Córdobassa vierailevien artistien työpajoja lukuun ottamatta ei kuitenkaan ollut juurikaan liikehdintää.”
Aiemmin Chilessä ja Meksikossa asunut Fernet oli mukana järjestämässä uuden asuinkaupunkinsa ensimmäistä El Club Burlesque -burleskiklubia kesäkuussa 2018. Nykyisin kahden kuukauden välein järjestettävä klubi houkuttelee paikalle kerta kerralta enemmän yleisöä.
”Tällä hetkellä skene niin Córdobassa kuin koko Argentiinassa kasvaa kasvamistaan. Paria kuukautta El Club Burlesquen ensi-illan jälkeen myös Buenos Airesissa alkoi pyöriä säännöllisesti järjestettävä burleskiklubi, ja Giovannetti järjesti Rosariossa Argentiinan ensimmäisen burleskifestivaalin, Salvajen.”
Burleski on kaikesta viimeaikaisesta liikehdinnästä huolimatta valtavirralle yhä suhteellisen tuntematon laji. Esimerkiksi yksityiskeikkoja on Argentiinassa Fernet’n mukaan kaikilla artisteilla hyvin vähän, ja vakituista opetusta löytyy vain kolmesta suurimmasta kaupungista: Buenos Airesista, Córdobasta ja Rosariosta.
Fernet itse esiintyy kotikaupunkinsa lisäksi aktiivisesti muissa kaupungeissa sekä Brasiliassa että Chilessä.
”Argentiinan, Brasilian ja Chilen burleskiskenet pitävät paljon yhteyttä toisiinsa, mutta pitkien välimatkojen takia matkustaminen naapurimaihin ei ole yhtä yksinkertaista kuin Euroopassa. Esimerkiksi Córdoba ja Rosario, jotka Argentiinan mittakaavassa ovat lähekkäin, ovat seitsemän tunnin bussimatkan päässä toisistaan.”
Itsetuntoa ja improvisaatiota
Opiskellessaan Meksikossa vuonna 2010 Fernet oppi espanjan, koska ”muuten siellä ei olisi pärjännyt”. Suunniteltu puolen vuoden vaihto-opiskelu venyi vuodeksi, ja arkkitehtuuriopintojen rinnalle tuli kulttuurin ja kielen opintoja. Lopulta hän lähti tekemään lopputyötään Chileen.
Rakkaus alueen kulttuuriin näkyi myös artistinimeä valittaessa.
Fernet oli järjestämässä Helsinki Pride -viikkoon kuuluvaa Otaniemi GayDay -tapahtumaa vuonna 2013. Pienen budjetin vuoksi esiintymään värvättiin kaikki lavalle kykenevät järjestäjät – Bebé Fernet mukaanlukien. Hän oli nauttimassa muutaman toisen järjestäjän kanssa Fernet Brancaa, kun tuli soitto, että julisteita varten tarvittiin artistinimi.
”Nimi on sanaleikki, sillä bebe ilman aksenttia toisella e:llä tarkoittaa ’hän juo’ espanjaksi.”
Esiintyjänimi on herättänyt ihastunutta hilpeyttä argentiinalaisissa, sillä Fernet on viinin lisäksi suoranainen kansallisjuoma paikallisille.
”Minulta on usein kysytty Argentiinassa, vaihdoinko taiteilijanimeni sinne muuttaessani, mutta Bebé Fernet oli todella käytössä niin kauan kun olen tehnyt burleskia. Täällä useiden tapahtumien juontajat vitsailevat spiikeissään nimestäni. He eivät voi uskoa, että suomalaisen esiintyjän nimi olisi Fernet. Nimeä valitessa minulla ei tosin ollut aavistustakaan, että tulisin joku päivä esiintymään ja opettamaan Argentiinassa.”
Fernet kertoo, että muutto Etelä-Amerikkaan on muuttanut häntä esiintyjänä.
”Argentiina on vaikuttanut minuun paljon. Kun aloitin burleskin vuonna 2013, Suomessa oli jo hyvin vahva ja pitkäikäinen skene sekä tietysti paljon minua kokeneempia esiintyjiä. Vaikka olin esiintynyt joitakin vuosia, tunsin itseni aloittelijaksi.”
Muutto valtameren toiselle puolen käänsi asetelman päälaelleen.
”Yhtäkkiä minä olinkin se kauan esiintynyt artisti. Olin myös pitkään ainoa opettaja Córdobassa. Alussa mietin paljon, onko minusta opettamaan ja ohjaamaan muita esiintyjiä tai tuottamaan burleskitapahtumia. Toisaalta se on lisännyt itsetuntoa, kun uskalsin ryhtyä uusiin haasteisiin ja huomasin, että hommat onnistuvat.”
Fernet’n kokemuksen mukaan argentiinalaisilla on enemmän uskallusta ja luottamusta itseensä. Häneen on tehnyt suuren vaikutuksen se, kuinka rohkeasti paikalliset heittäytyvät improvisoimaan ja poistuvat mukavuusalueeltaan.
”Suomalaiset ovat usein vaatimattomampia. Jos he eivät ole sataprosenttisen varmoja siitä, hallitsevatko asian jota heiltä pyydetään, he helposti kieltäytyvät. Itsevarmuus, jota täällä asuminen on tuonut, on kehittänyt minua monin tavoin: niin opettajana, tuottajana kuin esiintyjänä.”
Myös oman sensuaalisuuden ja seksuaalisuuden ilmaiseminen on lisääntynyt ja vapautunut.
”Argentiinassa olen antanut itselleni luvan olla vapaasti sensuelli lavalla. Luulen, että aikoinani – aloittaessani burleskiartistina – pyrin aina olemaan sensuelli hieman kieli poskessa tai puolitosissaan”, Fernet kertoo.
”Argentiinassa olen antanut itselleni enemmän tilaa liukua tyylilajista toiseen. Luulen, että tähän on vaikuttanut se, että olen Argentiinassa tehnyt enemmän myös puhtaan klassisia numeroita uudelle yleisölle ja toisaalta seurannut, kuinka luonnollisesti joiltakin paikallisilta artisteilta välittyy seksuaalinen energia heidän numeroissaan.”
Eteläamerikkalainen toimintakulttuuri on myös tuonut omia haasteita Espoosta lähtöisin olevalle artistille. Tapahtumia järjestäessä on välillä joutunut puremaan hammasta, kun asiat hoituvat maan tavalla.
”Järjestimme syyskuussa teatteria ja burleskia yhdistävän esityksen Córdobassa. Olin silloin Suomessa käymässä, joten hoidin ja organisoin asiaa etänä. Kun esiintyjät olivat saapuneet sovitusti tekemään läpimenoja aamulla, ei ketään valomiehistä ollut paikalla, vaikka niin oli sovittu. Huomautin yhteyshenkilölle tästä tapahtuman jälkeen. Hän totesi, että kyllä ne valomiehet siellä olivat. Ongelma on se, että he ovat välillä hieman vastahakoisia auttamaan läpimenoissa, eli pitää erikseen vaatia että he tulevat tekemään ne.”
Improvisaatio yllättävissä tilanteissa niin lavalla kuin lavan ulkopuolellakin on yksi asia, jota Argentiina on Fernet’lle opettanut. Esimerkiksi ihka ensimmäisellä El Club Burlesque -klubilla ei sopimuksista huolimatta ollut laisinkaan esiintymislavaa, kun tuottajat saapuivat paikalle vain tunteja ennen tapahtuman alkua.
”Tuottajamme Julia Erbuzzi ei tästä paljoakaan hätkähtänyt. Hän käveli lähimmälle työmaalle kysymään, olisiko heillä ylimääräisiä lastauslavoja ja vanerilevyjä – ja olihan niitä. Sen jälkeen Erbuzzi käveli tien varteen, pysäytti peräkärryllisen auton ja kysyi kuljettajalta, olisiko mahdollista saada hieman tarvikkeita kuljetetuksi muutaman korttelin päähän. Myös tämä onnistui. Paikan päällä hän sitten nikkaroi lastauslavat yhteen ja vanerilevyt päälle, ja ehti juuri vaihtaa remonttivaatteet leopardimekkoon ennen kuin ovet avattiin yleisölle!”
Vastakulttuurin väline
Miksi burleski on yhtäkkiä kokenut selkeän nousun Argentiinassa? Fernet’n mukaan yksi mahdollinen syy burleskin suureen esiinmarssiin on politiikka ja ihmisoikeudet.
”Argentiinassa katolinen uskonto vaikuttaa edelleen kulttuuriin, vaikka valtio ja kirkko ovat erotettu toisistaan. Konservatiivisia mielipiteitä kuulee paljon, vaikka joissakin asioissa maa on ollut jopa Suomea edellä, kuten vuonna 2010 voimaan tulleen tasa-arvoisen avioliittolain kohdalla.”
Konservatiivisuutta vastaan on olemassa vahva vastakulttuuri, kuten suuret Pride-marssit, voimakas kehopositiivisuus-liike sekä muu feministinen liikehdintä. Nuorempi sukupolvi on hyvin tietoinen yhteiskunnallisista epäkohdista ja omistautunut asioiden muuttamiselle. Burleski on omiaan taistelemaan ahtaita sukupuolirooleja vastaan.
”Minusta tuntuu, että Argentiinassa on pitkään ollut tietynlainen kulttuurinen muotti siitä, miltä naisen tai miehen tulisi näyttää tai miten hänen tulisi käyttäytyä. Luulen, että burleskin tarjoamalle vapautumiselle, erilaisten vartaloiden näkemiselle ja itseilmaisulle oli täälläkin tarve. Sukupuolirooleja puretaan aktiivisesti esityksissä.”
Fernet kertoo Argentiinassa vastikään tehdystä vaatekokokoihin liittyvästä lakimuutoksesta, jota kehopositiivisuusliike ajoi pitkään. Lakimuutoksen mukaan vaatekokoja pitää olla aiempaa laajempi skaala, joka huomioisi myös erilaiset vartalotyypit. Koot tulee myös toteuttaa väestön realististen mittojen mukaan, sillä nykyään koot ovat liian pieniä paikalliseen keskivertoon nähden; suuria kokoja ollaan myyty lähinnä erikoisvaateliikkeissä, joiden tarjonta on rajallista ja kallista. Kohtaanto-ongelma on lisännyt tyytymättömyyttä omaan kehoon sekä alttiutta syömishäiriöille.
Argentiinan lisäksi myös muissa Etelä-Amerikan maassa poliittisella burleskilla on vahva jalansija. Muun muassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia käsitteleviä esityksiä Fernet kertoo nähneensä erityisesti naapurimaassa Brasiliassa.
Paikalliset kollegat ovat kertoneet Fernet’lle, kuinka mielipiteet ovat koventuneet konservatiivisen Jair Bolsonaron aloitettua presidenttikautensa 1.1.2019. Tämä näkyy kansalaisliikehdinnässä: niin protesteissa kuin taiteessa. Esimerkiksi vuoden 2019 Rio de Janeiron burleskifestivaalin teemana oli ”Existencia” (suom. olemassaolo), millä haluttiin tuoda näkyväksi marginalisoituja ryhmiä ja korostaa kaikkien oikeutta olla oma itsensä.
”Lisäksi Chilessä burleskiartistit ovat poliittisesti aktiivisia: he ottavat paljon osaa mielenosoituksiin ja muuhun poliittiseen toimintaan. Ajankohtaisiin ongelmiin otetaan selkeästi kantaa ja tietoa myös levitetään esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä.”
Mitä on latinalaisamerikkalainen burleski?
Pitkistä välimatkoista huolimatta Latinalaisen Amerikan burleskiartistit pyrkivät tekemään tiivistä yhteistyötä.
”Lennot on kalliita ja matkat pitkiä, vaikka menisi vain naapurimaahan: jos lennän Córdobasta Rio de Janeiroon festivaaleille, lento kestää kolmesta neljään tuntia, vaikka se on ’ihan vieressä’. Córdobasta pääkaupunkiinkin on 700 kilometriä.”
Taloudellisen tilanteen takia kaikille matkustaminen ei ole niin tavoitettavissa ja helppoa kuin Euroopassa. Myös halpalennot ovat hinnakkaita paikalliseen tulotasoon nähden, eikä toimivaa junaverkkoa ole.
Vielä muutama vuosi sitten kolmen maan – Chilen, Argentiinan ja Brasilian – burleskikentät tuntuivat olevan omanlaisiaan: Argentiinassa painottui aluksi estetiikaltaan klassinen glamour-lähestymistapa, Chilessä komiikan kautta painottuva hulluttelu ja Brasiliassa erityisesti burleskin poliittiset ulottuvuudet. Nykyisin erot eivät Fernet’n mukaan ole enää yhtä selkeitä, vaan kaikenlaisia esityksiä voi nähdä eri maissa.
”Minuun on erityisesti tehnyt vaikutuksen useiden artistien halu rakentaa maiden rajat ylittävää eteläamerikkalaista burleskiyhteisöä.”
”Yksi esimerkki kenttien yhteistyöstä on artisteille tarjottava ohjelma: festivaaleilla esiintyjille järjestetään yhteistä toimintaa verkostoitumisen helpottamiseksi ja keskustellaan paljon erilaisista teemoista, esimerkiksi siitä, mitä burleski meille merkitsee ja mihin suuntaan haluamme burleskiskeneä yhdessä kehittää. Brasiliassa oli viimeksi eräältä chileläiseltä artistilta hieno ja mielenkiintoinen puheenvuoro ja avaus siitä, mitä on latinalaisamerikkalainen burleski.”
Burleskin historia on leimallisesti länsimaista, joten kysymykseksi muodostuu se, mitkä ovat latinalaisamerikkalaisten omat lähtökohdat riisuutumisen taiteeseen.
”Chileläinen artisti Alondra Machuca puhui performanssissaan, että latinalaisamerikkalaisen burleskin ei tulisi olla pelkästään eurooppalaisen tai yhdysvaltalaisen burleskin kopiointia, mutta ei myöskään kärjistettynä salsan tanssimista, johon on lisätty riisuutumista. Tämä vain toistaisi stereotyyppistä länsimaista kuvaa eteläamerikkalaisesta kulttuurista.”
Machuca haastoikin kuuntelijoita pohtimaan, millaisen tarinan latinalaisamerikkalaiset artistit itse haluavat kertoa ja millä tavalla he haluavat omaa taustaansa ja kulttuuriaan ilmaista. Esitys päättyi siihen, että Machuca jakoi tusseja yleisölle ja kutsui heidät kirjoittamaan iholleen sanoen, että ”on meidän aikamme kirjoittaa oma tarinamme.”
”Inspiraation ammentaminen omasta kulttuurista näkyy useissa esityksissä. Argentiinassa burleskiin on yhdistetty elementtejä esimerkiksi tangosta ja malambosta. Suorien vaikutteiden sijaan perinteisiä elementtejä kuitenkin puretaan ja niille annetaan uusia tulkintoja. Miespuolinen tangotanssija saattaakin kesken esityksen muuttua naiseksi ja esityksen lopussa androgyyniseksi hahmoksi. Brasiliassa esimerkiksi sambakulttuurin vaikutus näkyy visuaalisesti vaikuttavissa ja suurimuotoisissa esityksissä.”
Myös Fernet’n oma estetiikka nojaa visuaaliseen näyttävyyteen: hän käyttää isoja kankaita tai tarpeistoa, jotka ovat näyttäviä lavalla. Fernet haluaa luoda normin mukaisesta kauneudesta poikkeavia visuaalisia kokonaisuuksia.
”Pyrin aina rakentamaan tanssillisen, visuaalisen kokonaisuuden – ja visuaalisuudella tarkoitan erityisesti taideteoksen tai maalauksen omaista kuvaelmaa. Minulle on tärkeää myös vahva tunnelma. Numeroni ovat eskapismia arjen harmaudesta. Minuun vetoaa esimerkiksi 1920-luvun surrealististen teatteriesitysten estetiikka tai vanhat, hieman oudot ja absurdit showgirl-asut. Kauneus, jossa on jotain vinksahtanutta tai tavallisesta poikkeavaa, pistää ajattelemaan ja inspiroi.”