Curvy Mermaid: Paluu Neitsytsaarille, Saaristobaari 6.10.2017, Turku.
”Lokakuun 28. päivä vuonna 1823 ja puoli valmistelin matkaanlähtöä miehistöni kanssa barkentiinillani Kurvikkaalla Merenneidolla…”
Näin alkoi Curvy Mermaid: Paluu Neitsytsaarille -klubi Turussa perjantaina 6.10. Lady Winkheartin tuottaman ja juontaman tapahtuman erikoisuutena on tarinallisuus. Perinteisen stand upiin nojaavan juonnon sijasta Winkheart kertoo tarinaa esitysten välissä.
Ratkaisu on yllättävä. Tarinassa seurataan Kurvikkaan Merenneidon ja sen miehistön odysseiaanista matkaa halki merten, tällä kertaa Neitsytsaarilla, jonka hurmaavien neitsyiden vaikutus laivaston miehiin tuo mieleen seireenit.
Kertomuksen kuunteleminen käy yllättävän helposti, ja klubin omaperäiseen, tarinalliseen muotoon ihastuu vaivihkaa. Osa esityksistä limittyy hankauksetta osaksi Winkheartin lukeman lokikirjan tapahtumia, osa taas tuo väljyyttä kokonaisuuteen ja jättää katsojalle pohdittavaksi enemmänkin kytköksen luonnetta.
Sikäli Kurvikkaan Merenneidon odysseia on oiva, sillä moni illan esityksistä oli mahdollista sijoittaa konkreettisesti kartalle. Vaikka oltiin yhdessä paikassa (Turun Saaristobaari/Neitsytsaaret), sisältyi esityksiin niin läntistä kuin itäistä pallonpuoliskoa kuvastavia esityskokonaisuuksia. Puhumattakaan fantasiaan kurkottavista matkoista, joita tehtiin aina Gotham Citystä Kuolemantähdelle.
Moni burleskinoviisi käy useammassa uusien tulokkaiden illassa ympäri Suomen. Niinpä myös tämäniltaisesta joukosta ainakin Mademoiselle Melodie, Gloria Délicatesse sekä Miss Woop de Doo olivat tuttuja joko Helsingin tai Tampereen debytanttitapahtumista.
Gloria Délicatessen ”Witchcraft” sekoitti burleskissa jo puhki kalutun Harry Potter -aiheen yllätyksellisesti 1900-luvun alkupuoliskon estetiikkaan, jazziin ja Frank Sinatraan. Tylypahkan kaavusta kuoriutui elegantti jazzleidi, joka pisti katsojien päät pyörälle.
Tamperelaisen Miss Woop de Doon ”Oriental” toi lavalle selvännäkijän upeassa sähkönsinisessä puvussa. Aihe ei ollut pelkkä visuaalinen koriste, vaan alun asettamat lupaukset täyttyivät, kun liikekieli muuttui vahvemmin pohjaamaan itämaiseen tanssiin. Jännite, jota luotiin muun muassa kasvojen peittämisellä ja paljastamisella, olisi voinut jatkua pidempään. Asusteita rakastavana lajina ihmetystä herätti de Doon valinta esiintyä oman vaalean hiuskuontalonsa kanssa kokonaisuuteen sopivamman peruukin sijaan.
On kiehtovaa nähdä, mihin suuntaan numero rakentuu tulevien esityskertojen myötä.
Kokkolasta paikalle saapunut Roxymeleon vei tunnelman Woop de Doosta asteen verran idemmäs, Intiaan. Esityksellään ”Avatar” kukkiin sekä pinkkiin kiireestä kantapäähän verhoutunut esiintyjä kuvasti Vishnun, hindujen rakkautta ilmentävän jumaluuden, reinkarnaatiota.
Myös musiikki ammensi idästä. ElitrickKidsin From India -kappaleen vahva koneperäinen soundi ja esityksen pehmeän visuaalisuuden välinen ristiriita oli sopivan räväkkä. Roxymeleon astui ensi kertaa lavalle vasta muutama kuukausi sitten, viime heinäkuussa. Aloittelijan kankeutta ei kuitenkaan lopputuloksessa näkynyt. Esiintyjänä Roxymeleonista huokuu raikas tuoreus.
Illan päätti ainoa helsinkiläinen esiintyjä Cloud BeDevil’, joka toi lavalle klassisen vampin. ”The Red Act” on The Shangri-La Showgirls -ryhmässä esiintyvän artistin ensimmäinen soolonumero ja uskon, että sitä tullaan näkemään vielä paljon niin kotimaisilla kuin kansainvälisillä estradeilla.
”The Red Act” osoitti BeDevil’in olevan itsevarma ja vahvuutensa tietävä esiintyjä, vaikka jonkinlainen loppusilauksen antava, persoonallinen särmä ei ole ihan vielä löytynyt. Siitä huolimatta BeDevil’iltä voi odottaa kovatasoista show’ta myös jatkossa. Numeron asettaminen illan päättäväksi esitykseksi oli oiva valinta, sillä se vei katsojan turvallisesti takaisin klassisen burleskin – satiinin, höyhenten ja suurten, näyttävien pukujen – pariin.
Kymmenen esiintyjän joukosta edukseen erottautuivat idän eksotiikalla lavan kuorruttaneet Miss Woop de Doo sekä Roxymeleon. Kummallakin näyttäisi olevan vahva tausta itämaisten tanssien parissa ja hypnotisoivan taitava liikkumisen tapa.
Heidän koreografiansa ja kykynsä käyttää hyväksi taitojaan muun tanssin alalla yhdistyi onnistuneeksi ja tasapainoiseksi esityskokonaisuudeksi. Laatu yhdistyi numeroissa burleskin klassiseen kuvastoon, jota on kautta aikain ammennettu orientin eksotiikasta.
Kysymys siitä, milloin toisen kulttuurin käyttäminen muuttuu vuoropuhelusta kulttuuriseksi appropriaatioksi, on haastava. Kulttuurinen omiminen on burleskissa suuri ongelma, jonka kanssa esiintyjät ympäri maailman joutuvat painimaan kivuliaan usein.
Tekemällä taidetta ja esittämällä sitä julkisesti myös uudet tulokkaat tulevat vastuullisiksi teostensa eettisyydestä.
EDIT. 17.10.2017: Kirjoitusvirhe Cloud BeDevil’in nimestä korjattu.