Theodora Rexinä ja Magnus Lovena tunnettu Jaana Pirskanen kaipaa moninaisuutta ja pohtii, keitä lavalta vielä puuttuu.
Viisitoista vuotta esiintyneelle Jaana Pirskaselle drag ja burleski kietoutuvat automaattisesti yhteen. Oli luontevaa yhdistää drag, riisuutuminen ja burleskin viettelys.
”On vaikea ajatella, että tekisin drag-numeron, jossa en riisuutuisi. Kyllä se suunnittelu ja ajatus lähtee aina riisumisesta. Keho ja paljaus ovat minulle tekemisen välineitä.”
Tanssiminen on kulkenut läheisesti mukana läpi koko elämän. Pirskanen aloitti nuorella iällä voimistelun ja pyrki myöhemmin Englantiin opiskelemaan nykytanssia.
”Aloitettuani opinnot huomasin, että tässä mättää jokin – tai aika monikin – asia. Vaikka halusin tanssia, koulun tyyli ei tuntunut omalta. Niihin aikoihin kävin Lontoossa katsomassa esityksen, jossa espanjalainen mies könysi hikisenä pöydälle ja haistoi kainaloaan. Ymmärsin heti, että esityksessä oli sellaista lihallisuutta, joka kiinnosti minua.”
Pirskasta on aina kiehtonut esteettisesti muu kuin normin määrittämä täydellisyys. Hän käyttääkin paljon hyväkseen groteskin kuvastoa sekä vahvaaa emotionaalisuutta. Esimerkiksi musikaalien tarjoama teatraalisuus ihastutti jo lapsena, samoin Draculan synkkä eroottisuus.
”Olen aina samaistunut Draculaan. Katsoin aikanani Pimeyden prinssin kymmeniä kertoja. Hän on todella eroottinen ja hillittömän tyylikäs. Oli ihanaa lopulta tehdä oma vampyyrinumero ja tuoda hirviömäisyys mukana lavalle.”
Pirskasen mielestä on tärkeää, ettei näyttämöllä käsitellä vain iloisia aiheita. Vastikään ensi-iltansa sai ahdistuksesta ja mielenterveydestä kertova numero ”Haunted”.
”Veistoksellisuus ja isot päähineet kiinnostavat minua. Ajattelen dragia elävänä veistoksena. Mielenterveyttä käsittelevässä numerossa vien ajatuksen pidemmälle: päästäni kasvaa veistoskäsiä. Kyseessä on burleskinumero, jossa olento kuvaa tiettyä tunnetilaa. On tarpeellista, että esille pääsee koko tunteiden kirjo.”
Positiivista hämmennystä
Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat aina olleet merkittäviä elementtejä Pirskaselle. Ensimmäisen drag-hahmonsa hän teki vuosituhannen vaihteessa opiskellessaan Leedsissa Northern School of Contemporary Dance -tanssikoulussa.
”Pohdin olisinko erilainen, jos olisin poika. Hahmoni Daniel oli tavallinen, hieman unelmoiva ja ujo. Tein omasta tukasta parran liiman avulla, lainasin kumppanin vaatteita ja ystäväni kuvasi minua eri paikoissa kotona ja ulkona tekemässä erilaisia, melko tavallisia asioita.”
Hän yritti saada kontaktia kansainvälisiin drag-piireihin, mutta yhteydenpito oli hankalaa aikana ennen sosiaalisen median yleistymistä.
Muutettuaan takaisin Suomeen Pirskanen osallistui maamme ensimmäisille burleskifestivaaleille alkuvuodesta 2008. Muutamia vuosia myöhemmin hän tapasi Bettie Blackheartin burleskitunneilla Lily Wanderlustin, jonka kanssa perusti The Flaming Fruitcakes -duon – ja alkoi esiintyä myös soolona nimellä Rhea Gone.
”Huomasin aika pian, että esiintymisistäni puuttuu jotakin. Olimme kerran Lola Vanillan kanssa tulossa Tampereelta keikalta ja kerroin haluavani tehdä dragia. Hän oli pitämässä Drag Bootcampin ja kysyin, saisinko minäkin osallistua.”
Pirskanen ei kuitenkaan halunnut tehdä king-hahmoa, vaan olla drag queen ja sotkea sukupuoleen liitettyjä merkkejä. Hänelle oli tärkeää, etteivät ihmiset kykenisi suoraan määrittämään, mitä sukupuolta hän on.
”Halusin hämmentää asetelmaa: kun riisun viettelevästi ihmiset miettivät, että ’Täh, onko sillä munat. Kuka se on?’ Olisi kiva, jos ihmiset katsoisivat ja miettisivät, että ’Toi on kuuma, mutta miksi se tekee minut?'”
Hän kutsuu tilannetta positiiviseksi hämmennykseksi.
”Perinteisempään burleskiin yhdistyy ehkä jonkinasteinen binaarinen hetero-oletus, että täällä on naisia, jotka viettelevät miehiä. Vaikka sen ei tarvitse olla niin. Siinä sukupuoli ja seksuaalisuus on useasti esitetty aika selkeästi, mikä kenties häiritsee minua, koska oma sukupuoleni ja seksuaalisuuteni on aika queer.”
”On monenlaisia katseita, ja jonakin päivänä tietty asia viehättää ja toisena toinen. On aina kutkuttavaa, kun ei tiedä kuka katsoo ja ketä ja miten.”
Drag olikin oleellinen väline saada burleskiesityksistä enemmän omannäköisiä. Pirskanen kertoo nauttivansa nähdessään esityksiä, joissa annetaan tilaa erilaisille sukupuolille ja seksuaalisuuksille.
”Nykydrag on siinä mielessä äärimmäisen kiinnostavaa, ettei se lähde enää oletuksesta, jossa on naisia ja miehiä, jotka esittävät toisiaan. Vaan on ihmisiä, jotka haluavat performoida eri sukupuolia tai niihin liittyviä merkkejä. Lisäksi kaikki menee iloisesti sekaisin! Ennemmin kuin pohtia kuka on mitäkin voisi kysyä, että mitä tämä minussa herätti.”
Sukupuolten avaruus
Pirskanen työskentelee sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten parissa sekä lavalla että lavan ulkopuolella. Viimeisteltyään filosofian maisteriopinnot hän alkoi työstää sukupuolentutkimuksen väitöskirjaa Suomen Akatemian hankkeessa, mutta halu työskennellä ihmisten parissa vei voiton.
”Tutkijankammio ei ollut minun juttuni. Minua kiinnostaa ennen kaikkea yhteiskunta, keho, ihmisoikeudet ja ihmismieli – sekä erityisesti poliittinen ja voimauttava työ. Hain Helsinkiin lukemaan psykologiaa, josta valmistuin vuonna 2014.”
Tanssija-psykologi työskenteli vuosia työterveyshuollossa, ennen kuin siirtyi Setalle tekemään kehojen moninaisuuteen ja intersukupuolisten oikeuksiin liittyvää ihmisoikeustyötä. Tällä hetkellä hän työskentelee myös psykologina Terapiatalo Quu:ssa, joka on seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen erikoistunut terapiatalo. Lisäksi hän opiskelee psykofyysistä psykoterapiaa.
Sukupuolta ja normeihin liittyvää valtaa pohtinut Pirskanen ei ensi alkuun halunnut tehdä king-hahmoa. Vuonna 2017 lavalla kuitenkin nähtiin ensimmäistä kertaa Magnus Love: herkkä, mokaileva ja melodramaattinen mieshahmo.
”Aloin miettiä, että jos teen mieshahmon, millainen haluan sen olevan. Pehmeys ja feminiinisyys olivat olennaisia piirteitä, jotta hahmo purkaisi stereotyyppisiä mieheyden malleja. Toki minua naurattaa ja on kiva katsoa todella vahvasti perinteisempää maskuliinisuutta performoivia esityksiä, mutta itselleni oli tärkeää tuoda pehmeys lavalle.”
Magnuksessa on paljon samaa kuin Leedsissä 2000-luvun vaihteessa syntyneessä Danielissa.
”Vaikka puhun kingistä ja queenistä, kummatkin hahmoni ovat todella ei-binäärisiä. Voisi siis puhua pelkästään drag-hahmoista. Binäärisen sukupuolijaottelun purkaminen on kaikissa töissäni todella olennaista. Myös Magnus tekee sitä.”
Pirskasen mielestä on ihanaa laittaa parta ja sitoa rinnat. Yleensä hän meikkaa itse, mutta joskus maskin tekee joku muu. Kerran meikkaaja sanoi, että parran myötä Pirskasen ele- ja liikekieli muuttuivat.
”Minussa on sen verran miestä kuitenkin. On ollut mielenkiintoista huomata, että joitain asentoja ja liikkeitä, joita en olisi Rhea Gonena tehnyt, kuten konttausta, on Magnuksena täysin ok tehdä. Liikkeitä, joita yleensä oletetaan naisstripparien tekevän lavalla, tuntuikin todella hyvältä ja luonnolliselta tehdä miehenä.”
Pirskaselle on olennaista sukupuolen näkeminen binaarisuudesta vapaana tilana.
”Näen, että olen sukupuoleltani ennemmin mies, nainen ja sitten vielä joku kolmas tai neljäs. Koen sellaisen ajatuksen sopivammaksi itselleni. Ei jana, koska sekin lähtee binääreistä, vaan avaruus. Joku voi lähteä kohdasta, jossa ei ole miestä eikä naista, vaan jotakin aivan muuta.”
Kyse ei ole siitä, etteikö mieheys tai naiseus saisi olla tärkeää, vaan ennemmin tilan antamisesta myös muille. Omaa sukupuolikokemustaan Pirskanen kuvaa englanninkielisellä termillä fluid.
”Se ei ole pysähtynyt yhteen kohtaan vaan sinkoillut: haluan ilmentää tuota ja tuota ja tuota. Olen hyväksynyt, että myös pysähtymättömyys on ok. Sekin on tapa elää sukupuolta todeksi. Yli 40 vuoden aikana ei ole vielä tullut hetkeä, että tässä se nyt on. Voi olla, ettei sellaista hetkeä tulekaan – eikä se edes ole mikään tavoite, että tulisi.”
Oikea tapa olla queer?
Pirskanen kertoo miettineensä jossakin vaiheessa Theodora Rexin hahmon oikeutusta ja hänen itsensä oikeutta tehdä kyseinen hahmo.
”Seksuaalisuuteni ja sukupuoleni ei välttämättä näy kaikille ulospäin, eikä sen tarvitsekaan. Mikä on oikea tapa olla queer?”
”Esiintyessäni Theodoran hahmolla minulla on sukka housuissa ja rinnat. Ajatteleeko joku, että pilkkaan naisia, joilla on penis? Ei minulle ole koskaan sanottu, että hahmoni olisi loukkaava. Olen silti joutunut problematisoimaan tätä aika paljon. On eri asia performoida miestä tai naista kuin transkehoa, jos ajatellaan että keho, jossa on pippeli ja rinnat, olisi transkeho. Sukupuolivähemmistöihin liittyy ennakkoluuloja ja he kohtaavat syrjintää.”
”Mietin pitäisikö se sukka vain jättää pois. Uusimmissa numeroissa tosin sukka ei enää aina pullota niin paljon, vaan on epämääräisempi. Toisaalta drag-hahmoni ovat syntyneet vahvasti oman sukupuolikokemukseni kautta. Ne ovat osa minua, ne ovat eräänlaisia supersankarihahmoja kaikkine inhimillisyyksineen.”
Hahmo on saanut hänen mukaansa hyvää palautetta, paitsi alkuun joiltakin drag-kentän konservatiivisilta henkilöiltä.
”On toisaalta surullista, mikäli jokin vapautumiselle ja voimaantumiselle perustuva taidemuoto rajattaisiin tiukasti ja olisi poissulkeva. Että jonkun henkilön jalkoväli on sellainen, ettei taidetta voi tehdä. Uudempi drag-skene on tämän suhteen todella inklusiivinen. Ja onneksi on ihmisiä, jotka rakentavat siltaa erilaisten drag-tyylien välille.”
Aistikas omilla ehdoilla
Vuosi sitten kesällä Jaana Pirskanen veti Helsingissä ja Lontoossa burleski- ja drag-työpajoja yli 60-vuotiaille. Työpajat olivat osa Marleena Haapaniemen tuottamaa Aistikkaat-projektia, jonka tiimoilta järjestettiin tänä vuonna kolme kuvataidenäyttelyä – yksi Kotka Art -tapahtumassa, toinen Lontoon Suomen Instituutin tukemana Lontoon Pride-tapahtumassa ja kolmas Helsingissä Galleria Stoassa.
”Olen pohtinut ikää viime aikoina enemmänkin. Olen 43 vuotta vanha ja imettänyt kolme vuotta. Mietin yhdessä vaiheessa paljon sitä, kuinka kauan saan olla lavalla ja tehdä burleskia. Itselleni henkilökohtaisesti aistikkuus ja seksuaalisuus on tärkeä osa elämää.”
Valokuvaaja Vilma Rimpelä ikuisti projektiin osallistuneet henkilöt, joiden haastattelut liitettiin kuvien yhteyteen. Työn aikana Pirskanen kuuli useita kuvattujen kohtaamia asenteita. Joillekin oli sanottu, ettei yli 40-vuotias nainen kiinnosta ketään, tai kun naisesta tulee äiti, ei hänestä löydy enää ”tikullakaan eroottisuutta”.
”Projekti viestii ikäpositiivisuutta: on ok olla kuinka vanha tahansa ja yhä sensuelli ja seksikäs. Ikä ja rypyt saavat näkyä lavalla. Ei ole väärin ajatella, että nuoret ovat kauniita, mutta on tärkeää antaa tilaa olla kaunis eri tavoin. Samoin sille, että saa olla aistikas omilla ehdoillaan. Kaikkien ei myöskään tarvitse olla seksuaalisia, haluta tai pitää burleskista.”
Pirskanen nostaa esille presentaatioiden kautta tapahtuvan vaikuttamisen ja suoranaisen vallankäytön. Hänen mukaansa ihminen väistämättä peilaa itseään median esittämiin olemisen tapoihin, joita näemme ympärillämme.
”Nykyisin kaikki ihonhoitotuotteet ovat valmistettu vastustamaan ikääntymistä. Ketkä puhuvat ja ovat esillä, millaisia vartaloita on esillä? Kaikki tämä vaikuttaa myös meihin, ja määritämme väkisinkin itseämme suhteessa presentaatioihin.”
Mitä moninaisempaa kuvasto on, sitä helpompaa ihmisten on olla oma itsensä.
”Pitäisi enemmän normalisoida sitä, että meitä on monenlaisia. Sekä ihmiselle itselleen, joka on jollakin tavalla normiin sopimaton sekä muille, koska se tekee näkyväksi muitakin. Jos vain tietynlaista kehoa tai ikää on näkyvillä, se tuottaa kuvaa siitä millainen on hyväksytty tai toivottu. Toivon, että moninaisuus näkyisi laajemmin. Kaipaan kuvaston elävyyttä.”
Sama pätee Pirskasen mielestä myös burleskiin. Koska burleski käsittelee seksuaalisuutta, laji myös määrittää sitä. Siksi hänen mielestään on tärkeää, että erilaisia kehoja ja tapoja olla esillä näkyy myös parrasvaloissa.
”On ihanaa, että burleskissa näkyy esteettisesti eri asioista ammentavia esityksiä. Näen burleskin ja dragin poliittisina. Olisi hienoa, jos näkisimme esimerkiksi enemmän vammaisia ihmisiä lavalla. Ajatellaanko vielä, että vammainen ei saisi stripata tai olla seksuaalinen? On aina mielenkiintoista ajatella, keitä lavalta vielä puuttuu ja miksi.”
Burleskin ja dragin voi siis nähdä myös eräänlaisena ihmisoikeustyönä. Pirskaselle esiintyminen on jatkumoa Setalla ja muualla tehdylle työlle. Taiteen kautta voi tuottaa uudenlaista todellisuutta.