Vera De Vil ilmoitti plakaatilla tanssivansa banaanipalkkiolla. Kuva: Bernhard Miettinen

Kritiikki: Kuuma ja kostea peruspläjäys

Rubies-klubit: Viidakkoklubi, Sture 21, 20.1.2018, Helsinki.

Vuoden ensimmäinen Rubies-klubi lähestyi suomalaista talvea kuuman kostealla viidakkoteemalla. Aiheen mukaisesti fokus oli sademetsien tarjoamassa kehyksessä ja ekosysteemissä; illan esiintyjät toivat talviseen iltaan kuka vedeneläviä, kuka eksoottisia lintuja tai trooppisia hedelmiä, kukkia tai muita elollisia olentoja.

Toinen illan tuottajista ja juontajista, The Ravishing Shangri-La Rubies -duon TurrrboCherry, toi lavalle vuosia telakalla olleen ”Chloris”-kukkaisesityksensä. Viherteema oli muutenkin suosittu: kukkien lisäksi kasvilajistoteeman jalanjäljissä liikkuivat myös Turun burleskivaikuttaja ja -tuottaja Kiki Hawaiji suota ja sammakoita sisältävällä esityksellään sekä Lily Wanderlust.

Hauskasta ja kiitetystä pizzailottelusta on pitkä matka Wanderlustin uuteen, viime vuoden lopulla kantaesitettyyn ”High Priestess”-numeroon. Numerossa on hypnoottisen rytmikäs ja kasvava, vahva äänimaisena, joka johdattaa synkähköön tunnelmaan, metsän siimekseen. Wanderlustin hopeasarvet ja mustat sulat viimeistelevät kohtalokassävytteisen asun; ”High Priestess” on luonnon oma noita, joka huumaa väärään paikkaan joutuneet kristallikorulla, jota kulkee symbolimotiivina läpi esityksen.

Ivoncitan ”Exotica!”. Kuva: Bernhard Miettinen

Aivan vastakkaisiin tunnelmiin ja 1900-luvun puolivälin exotica-estetiikkaan vei illan ulkomainen vieras Ivoncita. Ruotsista tulevan artistin monisäikeinen ja -pukuinen ”Exotica!”-numero esitteli katsojille lattarimusiikkien historiaa napakassa paketissa. Esityksen aloitti afrikkalaisen Solomon Lindan tunnetun Mbumbe-kappaleen (1939) cover-versio: The Springfieldsin Wimoweh (1961). The Lion Sleeps Tonight -nimellä paremmin tunnetusta afrikkalaisesta hitistä tuli sensaatio 1950- ja 60-luvun Yhdysvalloissa, jossa se poiki useita versioita.

Esityksen toisessa osassa Ivoncitan yksinkertainen, hieman palmupuuta muistuttava asu vaihtuu pinkkiin flamingopukuun ja päähineeseen kaikille tutun ¿Quién será? -kappaleen tahdissa (joka tunnetaan englanniksi myös nimellä Sway). Kolumbialaista alkuperää olevat marakassit (jotka näppärästi symboloivat suuria pähkinöitä) sekä eteläamerikkalainen ananas kytkivät esitystä latinaiseen Amerikkaan. Samalla tunnettu afrikkalainen laulu kuitenkin paljastaa monen lattarimusiikkilajin, myös mamboksi laskettavan ¿Quién serán?, taustan olevan suuren meren takana aina Kongossa asti.

Kahta manteretta yhdistäväksi elementiksi oli valittu siivekäs olento, flamingo, jonka levinneisyys kattaa niin Afrikan kuin latinalaisen Amerikankin. ”Exotica!” pitkine tanssiosioineen oli upea lattari-ilottelu. Lisäksi se sisälsi mielenkiintoisen kappaleen kiehtovaa historiaa sekä teki näkyväksi omalla tavallaan kulttuurin ja taiteen liikkumisen mantereelta toiselle.

Vera De Vilin sirkusapinanumero ”Chimp De Vil” osoittaa erityistä kekseliäisyyttä pirteällä puvulla, jonka alta kuoriutuukin kaikkea muuta kuin siloisia ruumiinosia. Paraatipuvun alta ponnahtaa esiin karvaiset apinankädet, ja liikendintä muuttuu muutoksen myötä lajityypillisemmäksi. Burleskille ominaisen seksikkään liikehdinnän ja apinamaisen elehtimisen yhdistäminen loi humoristista ristivalotusta siihen, kuinka katsoja usein odottaa vähäpukeisen naisen liikkuvan julkisella paikalla – ei ainakaan apinamaisesti.

Ongelmaksi De Vilin esitys muuttuu siinä tapauksessa, mikäli katsoja tulkitsee rumpaliapinan puvun hotelleissa käytettävien laukkupoikien asuksi. Punainen puku kieltämättä muistuttaa paljon klassista bell boyn pukua, eikä alussa mukana kulkenut laukku vähennä tulkintalinjan mahdollisuutta. Tällöin on kysyttävä, ketä kritisoidaan ja millä välineillä.

Vera De Vilin ”Chimp De Vil”. Kuva: Bernhard Miettinen

Kuin kirsikkana huipulla Tampereen burleskikentän kuningatar Olivia Rouge esitti ”Tiki Tourist”-numeronsa lisäksi viime vuonna kantaesitetyn ”Intensen”, joka olikin illan kohokohta upeine ja dramaattisine pukuineen sekä rautaisine asenteineen.

Viidakkoklubin esiintyjät olivat laadultaan tasavahvoja; ilta koostuikin lähes täysin pitkän linjan ammattilaisista.  Tajunnanräjäyttävä esitys jäi kaikesta huolimatta tämänkertaisella klubilla kokematta, mikä tuli yllätyksenä, sillä Rubies-klubeilta osaa jo odottaa korkeaa tasoa ja yllätyksellisiä esityksiä. Teema ei oikein laajentunut käsittelemään esimerkiksi eläimen ja ihmisen välistä suhdetta tai ihmisen luontosuhdetta niin syvällisesti kuin olisi ollut mahdollista. Myös räikeämpi yhteiskuntakriittisyys ja poliittisuus jäivät paitsioon. Illan kokonaisestetiikka pysyi eksotiikan ja visuaalisen karkin turvallisilla vesillä. Viidakkoklubi oli näin ollen herkullinen ja makea, mutta annos kipeää tekevää chiliä olisi ollut tarpeen.

Mascotin sulkeuduttua Rubies-klubit leijailijat hetken vailla pysyvää kotia. Nyt kaksi klubia on pidetty Sture 21:n tiloissa, joka on monilta osin parempi kuin edellinen Ravintola Kapsäkki Hämeentiellä. Sturessa esiintyjillä oli enemmän tilaa käytössään ja yleisö näki paremmin lavalle, joskaan ei niin hyvin kuin Mascotissa. Illan myötä tulikin pohdittua – vaikka tila oli ääriään myöten täynnä – kuinka pienempi kokonaistila ja Hakaniemeen verrattuna syrjäisempi sijainti vaikuttavat kassatuloihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *