Suomiburleskin äidiksi titureelattu Bettie Blackheart luotsaa vuosittain uusia burleskinuppusia. Suomen suurin uusien tulokkaiden ilta on myyty loppuun jo ennakkoon useampana vuonna.
Suomen ensimmäinen uusien burleskiesiintyjien ilta syntyi tarpeesta.
”Olimme jo muutaman vuoden ajan yrittäneet luoda Suomeen burleskiskeneä. Keväällä 2008 järjestimme ensimmäiset Helsingin burleskifestivaalit”, Bettie Blackheart muistelee työhuoneellaan Kaapelitehtaalla.
”Saimme haravoida aika pitkään, ennen kuin löysimme tarpeeksi esiintyjiä. Fakta oli se, ettei Suomessa, oikeastaan koko Euroopassa, ollut siihen aikaan juurikaan burleskiartisteja.”
Kansainvälinen Helsinki Burlesque Festival antoi monelle kipinän hakeutua parrasvaloihin.
”Moni innostui näkemästään ja voivotteli, että miten ja missä pääsisi esiintymään. Tarvittiin oikea tila ja tapahtuma, että burleskia voi esittää. Ei aloittelija voi noin vain mennä baariin ja riisuutua. Se ymmärrettäisiin helposti väärin.”
Blackheart muistaa vieläkin hetken, jolloin päätös uusien illan järjestämisestä syntyi.
”Minulla oli tulossa näyttely galleria Forum boxiin ja olin matkalla tänne työhuoneelleni”, kuvataiteilijana toimiva Blackheart kertoo.
”Leppäsuon aseman kohdalla soitin Kiki Hawaijille ja Frank Doggensteinille. Sanoin, että nyt järjestetään se uusien tulokkaiden ilta. Sen jälkeen soitin Ravintolalaiva Wäiskille, ja syksyllä 2008 laivan kannelle nousivat ensimmäiset uudet tulokkaat.”
Pitkä psykologinen hakuprosessi
Tapahtuma kulki ensimmäiset vuodet nimellä New Comers’ Night.
”Aluksi otimme esiintyjiä ilmoittautumisjärjestyksessä. Hakijoita oli ja on aina ollut enemmän kuin mahtuu.”
Blackheart myöntää, ettei hakumenettely ollut aluksi paras mahdollinen. Moni ilmoittautunut saattoi perua jopa esityspäivänä.
”Oli epäreilua, ettei oikeasti alasta kiinnostunut saanut mahdollisuutta osallistua sen takia, että joku muu oli nopeampi ilmoittautumisessa.”
Tapahtuman ja suomalaisen burleskikentän kasvaessa yleisö alkoi monimuotoistua. Katsomossa alkoi istua myös tuottajia, jotka tulivat buukkaamaan esiintyjiä omiin tapahtumiinsa.
”Tuntui mälsältä huomata, ettei joku esiintyjä ollut tosissaan ja hänellä ollut aikomustakaan jatkaa burleskin parissa”, Blackheart lisää.
Muutaman Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen New Comers’ Night rantautui Turkuun ja Tampereelle 2010-luvun alussa.
”Nykyisinhän kummassakin paikassa on omat uusien tulokkaiden iltansa, mikä on hyvä asia.”
Turussa ja Tampereella pidettyjen iltojen jälkeen oli tauon paikka, ja tapahtumaa päätettiin uudistaa. Uudelleensyntymisen tuloksena oli Burlesque Blossoms nykymuotoisena monituntisena spektaakkelina.
”Päätimme nostaa rimaa”, Blackheart toteaa lyhyesti.
”Emme missään nimessä halunneet maksullisia hakemuksia, mutta jos hakija todella haluaa mukaan, hän joutuu vähän miettimään mikä on hänen suhteensa lajiin ja miksi hän haluaa tehdä burleskia.”
Blackheart painottaa, ettei hakijalla kuitenkaan tarvitse olla hakuvaiheessa täydellistä koreografiaa. Hänen mielestään alan seuraaminen ja liveburleskin näkeminen ovat jo riittävä alku.
”Keskiössä ei ole niinkään se, mikä esitys on paras, vaan henkilön oma motivaatio ja vaivannäkö. Jo haastattelusta näkee usein, kuinka tosissaan henkilö on.”
”On helppo huomata, jos jollakulla on tietynlainen palo tähän hommaan. Kun opetin neljä vuotta viikkotunteja Himoklubilla, melkein jokaisessa ryhmässä oli joku, jossa syttyi tietynlainen mystinen valo hänen alkaessaan tanssia”, hän selventää.
Blackheartin mukaan Blossomeissa on haluttu alusta lähtien irtisanoutua kilpailemisesta. Hän ei näe kilpailua missään taiteenlajissa rakentavana tai hedelmällisenä asiana.
”Burleskissa kilpailut ovat lisääntyneet paljon, mutta Suomen kenttä on onneksi vielä säästynyt tältä. Toki nykymuotoinen moniosainen haku tuo jo kilpailuasetelmaa, mutta se toimii silti paremmin kuin alkuvuosien nopeusmittari.”
”On helppo huomata, jos jollakulla on tietynlainen palo tähän hommaan.”
Hakemuksia käy läpi vaihtuva raati, joka koostuu Burleskinstituutin opettajakunnasta. Välillä mukana on myös henkilö, joka ei tunne burleskia. Näin taataan näkökulmien tuoreus ja moninaisuus.
Hakuaika kestää muutaman kuukauden, minkä jälkeen valituilla on vielä puoli vuotta aikaa hioa esitystä ennen helmikuun tapahtumaa. Prosessi on Blackheartin mukaan tarkoituksella pitkä.
”Haussa on psykologinen puolensa: jos jaksaa työskennellä numeron parissa miltei vuoden, se on hyvä merkki. Esitysten tekeminen on aikaavievää. Täytyy miettiä tarkkaan musiikit, puvustus, koreografia ja kaikki muu.”
Blackheart kertoo, että ihmisille on haluttu antaa mahdollisuus heittäytyä esityksen työstämiseen kunnolla.
”Nykyinen hakusysteemi toimii todella hyvin. Se on johtanut mielestäni siihen, että yhä useampi ihminen on jäänyt mukaan alalle.”
Tässä mielessä myös historian ensimmäinen New Comers’ Night oli jo ikimuistoinen: kaikki esiintyjät yhtä lukuun ottamatta ovat vieläkin aktiivisesti alalla.
Roolissa, mutta oma itsensä
Tapahtuman luonteen ja hakujärjestelmän muuttuminen on johtanut siihen, että moni Blossomeissa esiintyvä on ollut lavalla jo aiemmin. He eivät siis ole sanan varsinaisessa merkityksessä ensikertalaisia.
”Tapahtuma voi kuitenkin olla monelle spesiaali, koska Kaisaniemessä on aina suuri yleisö. Katsomossa on myös paljon buukkaajia ja alan ammattilaisia. Näin ollen Blossoms on tietynlainen kukkaanpuhkeaminen esiintyjälle.”
Vaikka Blackheart hoitaa tapahtuman valmisteluja, hän antaa Doggensteinin tehdä kaikki tekniset valmistelut.
”Yleensä pyrin ennen tapahtumaa unohtamaan, mitä on tulossa. Haluan, että jokainen esitys on minulle kuin pääsiäisyllätys.”
Tapahtuma on illat juontavalle Blackheartille myös henkilökohtaisesti tärkeä.
”Kenties kaikista koskettavinta burleskilegendojen esitysten jälkeen on juuri Blossomien näkeminen. Ihmisten antaumus ja omistautuminen väreilee ilmassa ja on suorastaan käsinkosketeltavaa.”
On helppo huomata, että Blackheart rakastaa uusien nuppujen paimentamista. Häntä ei turhaan kutsuta suomiburleskin äitihahmoksi.
”Blossomeissa ihmiset ovat todella paljaana ja antavat kaiken itsestään, koska heillä ei ole vielä rutiinin tuomaa ammattimaisuutta, mikä tulee, jos numero esitettäisiin sadatta kertaa. Se tuntuu sydämessä”, Blackheart kuvaa ja pitää tauon.
Välillä juontaminen käy vaikeaksi, kun pala nousee kurkkuun ja liikutus vetää sanattomaksi.
”Burleski merkitsee monelle niin paljon: laji muuttaa heidän elämäänsä. Samalla se on askel siihen suuntaan, ettei enää ota vastaan paskaa samalla tavalla kuin ennen. Vaikka olet roolissa, olet kuitenkin oma itsesi. Se on burleskissa kaikista mahtavinta.”
Burlesque Blossoms järjestetään vuosittain helmikuussa. Haku vuoden 2019 tapahtumaan avautuu toukokuussa 2018 Burleskinstituutin sivuilla.