Burlesque Blossoms 2018, Ravintola Kaisaniemi 10.2.2018, Helsinki.
Helsinki Burlesquen ja Burleskinstituutin organisoima vuosittainen spektaakkeli Burlesque Blossoms esittelee lavojen tuoreita tulijoita ison satsin. Yli parinkymmenen esityksen rupeama kestää nelisen tuntia, settejä on kolme ja istumalihakset jälkeenpäin kipeät.
Alkuun on sanottava, että esitysten taso tuntuu nousevan vuosi vuodelta. Nykyisin Blossomien rooli suomalaisella burleskikentällä on hieman muuttunut alkuperäisestä: nyt lavalle nousevat esiintyvät Helsingissä suurelle yleisölle ja useille burleskituottajille, jotka nappaavat kiinnostavimmat esitykset ja esiintyjät omiin tapahtumiinsa. Esitykset myös videoidaan. Suomen vanhin uusien tulokkaiden ilta on muodostunut instituutioksi.
Moni esiintyjä ei ole lavalla ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna tämä myös näkyi monesta numerosta – suoraan sanottuna jopa siitä, keitä vuoden 2018 Blossomit olivat. Uusien ilta on menettämässä konkreettisen ulottuuvuutensa, sillä joillakin on jopa kansainvälistä taustaa, kuten viime vuonna esiintyneellä Armi Von Vepillä.
Tuhkimosta Päivi Räsäseen
Jyväskylässä vaikuttavan burleskiaktiivin Rosetta Sweetin tuhkimoesitys päivitti satujen prinsessakuvaa astetta realistisempaan suuntaan. Tuhkimon unelmien ilta tanssin ja prinssin pyörteissä keskeytyy alavatsakramppeihin, jotka riisuutuessa paljastavat karun totuuden: kuukautiset ovat alkaneet. Tietenkin taas pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Sweetin Tuhkimo näyttää naiseuden kipuineen kaikkineen: alapää on niin etu- kuin takapuolelta punaisen veren peitossa. Lavalla nähdään siis kirjaimellinen ”veriperse” koko karmeudessaan – ja tuttuudessaan. Suurista yösiteistä on koottu viuhkat, eikä punasa viivoja ole peitelty. Naisten kuukautiset ovat yhä tabu, kuten Rosa Meriläisen ja Sanna Seiko Salon kirja Ne: kuukautiskirja (Karisto 2017) todistaa. Mainonnassa ennen käytetty sininen (!) kuukautisveri on vain yksi absurdi esimerkki siitä, kuinka todellisuutta halutaan peitellä. Pahimmillaan naisia on eristetty vuotojen ajaksi kotiyhteisöstä.
Satuhahmoista ja prinsessoista siirryttiin todellisten historiallisten hahmojen pariin muutamassa esityksessä. Aiemmin Lahdessa nähty Dick Tatorin ”Sibelius” toimi yhtä mallikkaasti kuin joulukuussakin Sibeliuksen päivän alla. Kansan- ja herrainkulttuurin yhdistävä numero pursusi energiaa täyslaidallisen. Yksinkertainen idea toimii – jopa niin hyvin, ettei mitään jää kaipaamaan.
Sibeliuksesta hypättiin tähän päivään, tai Päiviin. Kysymys kuuluu haluatko nähdä kiihottuneen Päivi Räsäsen? En minäkään, tai en ainakaan tiennyt haluavani, ennen kuin näin lavalla illan reippaasti poliittisimman numeron: Dolly Poupeen avioliittolaki-esityksen.
Räsänen on karikatyyrimaisuudessaan helppo satiirin kohde. Esitys alkaa Räsäsen puheella veroista, kunnes aihe vaihtuu avioliittoon, joka on hänen mielestään ”miehen ja naisen välinen” asia. Lopulta suvaitsevaisuus voittaa, kunhan kristillisdemokraatti on saanut hieman Jack Danielsia ja höllättyä kuvitteellista kravattiaan.
Poupeen joulukuisella Lahden keikalla ilmoilla väreilevästä jännityksestä ei ollut jäljellä tippaakaan. Erityistä kiitosta ansaitsee numeron loppuhuipennus, jossa Poupee piirtää ihomaaleilla sateenkaaren vatsaansa. Nautinnollisen pitkäksi venytetty loppukliimaksi on kaikessa sanattomuudessaan puhutteleva kannanotto.
Väkevää tunneilmaisua
Aiemmin Turun uusien illassa ihastuttanut Roxymeleon esitti häiritsevän kaksoisolentonumeron. Monitulkintaisuuteen kutsuva, hämmentävä esitys ottaa kantaa Bond-elokuvien yksipuoliseen naiskuvaan ja dekonstruoi kuvaa ihmisestä kokonaisuutena, ykseytenä. Nancy Sinatran laulama James Bond -tunnuskappale You Only Live Twice (1967) kommentoi esityksen yhteydessä hieman ironisinkin äänenpainoin, kuinka jokainen ”elää kahdesti”. Eläytymisen taidon mainiosti osaava Roxymeleon ilmaisi onnistuneesti muutosta kiiltokuvasta mielen herkkyyden ja haurauden kautta mielipuolisuuteen, joka toi karmivuudessaan mieleen edesmenneen Heath Ledgerin ansiokkaan Jokeri-hahmon.
Jo nimellään erottuva Kerttu Viheliäinen onnistui yllättämään myös esityksellään. Tanssillisuuteen nojaava 1950-lukulainen kotivaimo siivoaa -teema on klassikko, ja esimerkiksi viime vuoden Blossoms-illassa Flora Fuego ammensi samasta teemasta. Viheliäisen vahva tanssillinen osaaminen pääsi oikeuksiinsa; harvoin näkee yhtä vaivatonta ja hyvin rytmitettyä riisuutumista. Vaatteet aivan kuin lensivät hänen yltään tangon dramaattisessa tahdissa, ilman sen suurempaa vaivannäköä.
Illan säkenöivin ilmestys oli Betty Fvck. Vaikka muodonmuutosnumero ja uudestisyntimisen tematiikka on burleskissa ja monissa emansipatorisia aiheita rakastavassa taiteenlajissa ennemmin sääntö kuin poikkeus – joskus jopa kliseisyyteen saakka – on näitä asioita sisältävä numero ajatuksella toteutettuna parhaimmillaan hyvä syy seurata mitä lajissa tapahtuu.
Lavan ja puolet lattiasta valloittanut Fvck kuvasi upeasti uudelleensyntymistä. Numeron alkuosassa artisti liikkui sukkahousumaisen kalvon (kotelon) sisällä, kunnes murtautui ulos. Hurmaavana yksityiskohtana oli siipien sateenkaarivalaistus, joka väreili ilmassa esiintyjän kieppuessa hurmaavalla intensiteetillä katsojien edessä. Fvck oli saanut ilmaisuunsa mukaan kivun ja metamorfoosin laajan ja monivivahteisen tunneskaalan. Fvck otti tilan haltuun varmoin ottein: hän on selvästi suurten lavojen esiintyjä.
Aivan toisenlaisiin tunnelmiin vei Tickles. Klovneriaa ja burleskia sekoittava esitys oli koottu yksinkertaisista elementeistä: punaista nenää symboloi suuri punainen pallo, jonka kanssa Tickles peuhaa lavalla korostetun naivistisin ottein. Hurmaava numero toimi kuin hyvän mielen pilleri: tämän nähtyä ei voi olla apealla päällä.
***
Vuoden 2018 Burlesque Blossoms oli kovatasoinen ja nautittava kokonaisuus. Aiemmin mainitsemieni lisäksi lavalla nähtiin varmasti monia tulevaisuuden ammattilaisia, kuten varmaotteinen ja dramaattinen Rosh Von Bonk, räväkkä ja yhteiskunnallinen Mildred Prude sekä hurmaavan säkenöivä Wilhelmina af Fera.
Aivan kaikki esitykset eivät olleet vielä hioutuneet parhaimpiinsa. Esimerkiksi Satine N’Octurnen Disneyn Maija Poppasesta ammentava numero jäi kaipaamaan vielä lisäkierroksia – joita varmasti on tulossa, kunhan numero kehittyy ja muokkautuu esityskertojen myötä.
Taso oli kautta linjan yllättävän vahva ottaen huomioon, etteivät esiintyjät olleet pitkän linjan ammattilaisia. Kenties tilaisuus kehittyy tulevaisuudessa toisenlaiseen suuntaan, muistuttaahan Blossoms jo nyt enemmän ”ammattilaiskokelas”-tilaisuutta kuin perinteistä uusien tulokkaiden esittelyä. Oli ilo huomata, että monilla esiintyjillä tuntui olevan kunnianhimoa oman esityksensä ja ylipäänsä burleskin suhteen.